Aihe tähän kalenteriin on aika sekalainen, mutta kaikki sen luukut liittyvät ainakin jollain tavalla minuun ja minun elämääni (ylläri) Luvassa on siis esim. esineita jotka on minulle tarkeitä, jotain minusta itsestä (vaatteita jne) ja ehkä jotain sielunmaiseman palasiakin. Laatu voi olla aikas jäätävä, koska en ole tämmöisiä ennen pitänyt + on kamalan vaikea keksiä/kertoa itsestään jotain juttuja. Mutta toivottavasti edes jotenkin nautitte, vaikka sitten hampaat irvessä. Tai sitten ei tarvitse nauttia ollenkaan.
(Ja koitan siis laittaa aina uutena päivänä uuden luukun, mutta poikkeuksia luultavasti tulee, sillä olen tetissä eri kaupungissa, enkä joka päivä saata päästä koneelle.)
______________
Mutta joo, aloittakaamme tämä paska minulle tärkeästä elikosta joka meillä asustaa.
Hän on siis Iines ja tainnut pari kertaa täälläkin esiintyä,
narttu, kuten voitte nimestä päätellä ja rodultaan beagle.
Ikää on jotain 5-6 vuotta, en ole ihan varma kumpi.
Sain Iinesksen syntymäpäivälahjaksi kun täytin kymmenen, tosin hän kotiutui meille muutama viikko ennen virallista syntymäpäivääni, mutta se on pikkuvika. Hän on rodultaan metsästykseen suuntautunut rotu, mutta lähinnä tuo on meillä kotikoirana löhöillyt. Tokihan se jaksaa juosta jos metsään pääsee ja välillä on ollut jänisajoa sun muuta, mutta mitään ei ole saatu ammutuksi. Ja kova on myös karkailemaan metsässä ja välillä ihan kotipihassakin. Monesti olen saanut olla sydän kurkussa kun koira juoksennellut talomme vieressä olevalla vilkkaalla autotiellä, eikä ole taas kuulo tai ymmärrys pelannut kun olen sitä kurkku suorana karjunut takaisin. Mutta sanoisinko että tämä koira on perkeleen onnekas kun ei ole vielä itseään tapattamaan onnistunut niillä tempauksillaan.
Iineksen varmaan kaksi joka päivän ykkösjuttua ovat nukkuminen ja herkut. Koira varmasti nukkuu yli 20 tuntia vuorokaudessa, paitsi tietysti silloin jos joku syö jotain. Silloin se istuu vieressä silmät lautasiksi levinneinä ja yrittää antaa itsestään sen kuvan ettei hän ole koskaan ruokaa saanut. Lisäksi toinen ärsyttävä tapa on se, että jos joku puhuu puhelimessa, saattaa hän ruveta haukkumaan kun ei mukamas saa tarpeeksi huomiota. Huomio on myös yksi asia jota Iines rakastaa, varsinkin jos sitä saa vierailta. Hyvä neuvo: Jos tulet meille, älä erehdy rapsuttamaan koiraa, nimittäin sitten se ei jätä sinua rauhaan.
Kaiken lisäksi Iineksestä lähtee välillä ihan tolkuttomasti pientä valkoista karvaa, joka ei irtoa vaatteista helpolla ja kun minunkin vaatteitteni perusväri on musta, niin valkeat karvat oikein korostuvat siitä.
Onhan tässä koirassa hyviäkin puolia. Se on tosi lämmin ja auttaa hyvin kylmiin jalkoihin tai lämmittää kylkeä päiväunien aikana, jos nukutaan samassa sängyssä. Iines on myös helvetin ovela ja on kusettanut meidän pentukoiria monesti ja yrittää se kovasti meitäkin huijata, mutta onneksi olen ainakin tällä hetkellä sitä viisaampi. Iines myös oppii hyvin jos palkinto on mieluisa ja esittelee temppujaan herkkujen toivossa vaikkei siihen käskettäisi. Olen myös nykyisin oppinut arvostamaan Iinestä lenkkiseurana. Alkuun olin monesti turhautunut, kun halusin nuorempana että koira kulkee heti nätisti vierellä. Tämä oli tietysti aika paljon vaadittu ajokoiralta, joka luontaisesti kulkee kuono maassa. Nykyään minulle on ihan sama onko koira nyt ihan vieressä vai pari metriä edellä, kunhan ei aiheuta ongelmia. Pidämme kummatkin myöhään illalla (mahdollisesti pimeällä) tehdyistä kävelyistä jossa saamme kummatkin jolkotella rauhassa, Iines saa nuuskia rauhassa ja minä saan mietiskellä. Vain silloin, kun olen itse kuntoilu tarkoituksessa lenkillä, kiinnitän tarkemmin huomiota siihen että koira kulkee vieressä ja nykyisin Iines osaa senkin.
Kaikin puolin tämä läski päärynä-hylje-koira on minulle tosi tärkeä ja hyvä ystävä, josta riittäisi kyllä tarinoita kerrottavaksi.
Ihuna Iines ;3 uiuiui :33
VastaaPoistaSe on ;3
Poista