Saataan turhautua huonoinpina kausina helposti pienestäkin jutusta, ei sen välttämättä tarvitse ulospäin olla kovin paha, mutta minä kuvittelen siitä aina kaikkea ja sitten se onkin kamala ongelma. Sittenpä onkin kaikki pielessä. Minun pitää tosiaan rauhoittua kunnolla ja pakottaa itseni ajattelemaan ettei elämä nyt taas kaadu tähän ja että tämä on lapsellista, sitten se yleensä helpottaa. Kunhan saan taas avattua suuni ja puhuttua jotain. Kaikkein synkimpinä päivinä tuo sisäinen rauhoittelu ei auta ja sitten ärsyttää vielä enemmän, annan kaiken siis vain olla.
Tai sitten kuuntelen musiikkia, mutta siihenkin pitää pakottaa valitsemaan joku iloinen kappale ettei menisi taas synkistelyksi. Se välillä ärsyttää, että kun ensin on tosi kivaisa päivä ja sitten tapahtuu joku pieni juttu mikä suistaa koko homman raiteilta. Kootna tosin saatan huutaa ja kirota ja paiskoa tavaroita, mutta koulussa se ei onnistu, jotenka pitää tyytyä hampaiden kiristelyyn ja paskoihin ajatuksiin.
Olisikohan tähänkin jonkinmoisia kotikonsteja jotka auttaisi? Voisi koittaa joskus etsiä netistä.
~Ja tällä hetkellä vituttaa tämä paska blogi jonka ulkonäön sössin (siis tuon tekstin pituus minkä lie jutun, se näyttää ne nyt jotenkin lytyssä. Ja anteeksi lyhyet postaukset, alkaa aiheet kohta loppua. Enkä jaksa oikein hommata kuvia niihin muutamaan.~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti