Tähän minulla onkin sellainen kieroista kieroin viharakkaus suhde. Tavallaan se on kivaa, mutta tavallaan vihaan sitä yli kaiken. Sillä noin 85% niistä kerroista kun piirrän, minusta tuntuu että en tosiaan osaa. Luonnos on paskaa, linet on paskaa, värit on paskaa, idea on paskaa ja koko piirtäminen sitä itseään myös. Ja yleensä olen siis piirtämättä, koska kaikki päättyy vaan pahaan mieleen joten antaa olla. Ja tottahan toki minä tiedän että harjoittelemalla se siitä, mutta kun ajatus innostaa yhtä paljon kuin mätä omena. On se kivaa olla perfektionisti.
Lisäksi olen aivan vitun ujo näyttämään niitä harvoja aikaan saamiani kuvia yhtään kenellekään. Säilön kaiken vaan laatikkoon ja annan homehtua siellä sitten. Jotain harvoja joskus saatan näyttää, mutta siitäkin tulee tosi kiusaantunut ja epämukava olo, joten ei.
Ja nykysin olen sitä mieltä että minun ei edes kannata merkitä harrastavani piirtämistä, koska sitä se ei todellakaan ole. Ideoita saan, mutta toteutuksen ajatteleminenkin alkaa pahimpina hetkinä kuristamaan kurkkua ikävästi. Nyt on ehkä hieman parempi ja niin, oisko se tämän joulun ansiota tai jotain. Ja niitä ilon harvoja hetkiä on kun katson entisten vuosien paskoja kuvia ja ilokseni totean että olen kehittynyt jonkin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti