Tämän päivän aiheena on siis aikas laaja musiikkimakuni. Jotain osviittaa siihen saa jos joku on jaksanut kuunnella näitä merkintöjen lopussa esiintyviä kappaleita. Tähänkin tulee varmasti paljon videon pätkiä vähän tyyleittäin lajiteltuna.
Musiikkia tulee kuunneltua joka päivä enempi tai sitten vähän vähemmän. Jos ei päivällä koulumatkoilla tms niin sitten illalla koneella ja silloin tällöin myös ihan mankasta, kun nyt olen onnistunut herättelemään tätä levy innostusta. Suurin osa musiikista on siis kännykässäni (vaikka ämppärinkin omistan) sillä puhelin on paljon helpompi pitää mukana ja muistaa ottaa mukaan kuin joku erillinen laite + puhelimella voi tehdä paljon muutakin kuten kaikki varmasti tietää.
Mutta puhutaanpa itse musiikista. Riippuu paljolti mielentilasta mitä kuuntelen, annan siis muutaman esimerkin:
Jos olen surullinen, PMMP on aika vakituista musiikkia siihen mielentilaan:
Jos taasen olen vihainen jollekin, esim. maailmalle kuuntelen usein tämän tyylistä:
Kun on iloinen, onnistunut tai muuten vain hyper fiilis ja haluan nostaa kierroksia, Nightcore, Vocaloidin iloiset kappaleet ja muutenkin pop tyylinen musiikki on mieluisaa silloin:
Maailman omistaja oloon ja muutenkin itsetuntoni kohentamiseen ja kiillottamiseen on tyyli jokseenkin tämmöinen:
Välillä tietysti kuuntelen myös klassista sekä pianocovereita tai capella sovituksia, myös eri sarjojen openingit ja endingit ovat erittäin kuunneltavaa musiikki, enimmäkseen niitä kuuntelen lyhyinä versioina, mutta nykyään myös full versiot ovat nousseet enemmän huipulle. Pakko tähänkin pistää pari suosikkia:
Musiikkia on siis laidasta laitaan, raskaammasta musiikista räppiin sekä kevyeen poppiin, klassiseen ja siitä sarjojen tunnareihin ja vocaloideihin. Kuuntelen siis enimmäkseen nopea tempoista musiikkia, rauhalliset kappaleet jaksavat harvoin innostaa (paitsi jos olen surullinen) Minulle ei ole niinkään tärkeää mitä kappaleessa lauletaan (on myös poikkeuksia) vaan tärkeintä on se rytmi, sen pitää temmata mukaansa, sen aikana pitää pystyä haaveilemaan, pitää pystyä tempautumaan milloin minkäkinlaisiin kuvitelmiin. Pitää olla iskua, asennetta, terää. Se on minulle hyvässä musiikissa tärkeää.
Esipuhe:
Aihe tähän kalenteriin on aika sekalainen, mutta kaikki sen luukut liittyvät ainakin jollain tavalla minuun ja minun elämääni (ylläri) Luvassa on siis esim. esineita jotka on minulle tarkeitä, jotain minusta itsestä (vaatteita jne) ja ehkä jotain sielunmaiseman palasiakin. Laatu voi olla aikas jäätävä, koska en ole tämmöisiä ennen pitänyt + on kamalan vaikea keksiä/kertoa itsestään jotain juttuja. Mutta toivottavasti edes jotenkin nautitte, vaikka sitten hampaat irvessä. Tai sitten ei tarvitse nauttia ollenkaan.
(Ja koitan siis laittaa aina uutena päivänä uuden luukun, mutta poikkeuksia luultavasti tulee, sillä olen tetissä eri kaupungissa, enkä joka päivä saata päästä koneelle.)
______________
Mutta joo, aloittakaamme tämä paska minulle tärkeästä elikosta joka meillä asustaa.
Hän on siis Iines ja tainnut pari kertaa täälläkin esiintyä,
narttu, kuten voitte nimestä päätellä ja rodultaan beagle.
Ikää on jotain 5-6 vuotta, en ole ihan varma kumpi.
Sain Iinesksen syntymäpäivälahjaksi kun täytin kymmenen, tosin hän kotiutui meille muutama viikko ennen virallista syntymäpäivääni, mutta se on pikkuvika. Hän on rodultaan metsästykseen suuntautunut rotu, mutta lähinnä tuo on meillä kotikoirana löhöillyt. Tokihan se jaksaa juosta jos metsään pääsee ja välillä on ollut jänisajoa sun muuta, mutta mitään ei ole saatu ammutuksi. Ja kova on myös karkailemaan metsässä ja välillä ihan kotipihassakin. Monesti olen saanut olla sydän kurkussa kun koira juoksennellut talomme vieressä olevalla vilkkaalla autotiellä, eikä ole taas kuulo tai ymmärrys pelannut kun olen sitä kurkku suorana karjunut takaisin. Mutta sanoisinko että tämä koira on perkeleen onnekas kun ei ole vielä itseään tapattamaan onnistunut niillä tempauksillaan.
Iineksen varmaan kaksi joka päivän ykkösjuttua ovat nukkuminen ja herkut. Koira varmasti nukkuu yli 20 tuntia vuorokaudessa, paitsi tietysti silloin jos joku syö jotain. Silloin se istuu vieressä silmät lautasiksi levinneinä ja yrittää antaa itsestään sen kuvan ettei hän ole koskaan ruokaa saanut. Lisäksi toinen ärsyttävä tapa on se, että jos joku puhuu puhelimessa, saattaa hän ruveta haukkumaan kun ei mukamas saa tarpeeksi huomiota. Huomio on myös yksi asia jota Iines rakastaa, varsinkin jos sitä saa vierailta. Hyvä neuvo: Jos tulet meille, älä erehdy rapsuttamaan koiraa, nimittäin sitten se ei jätä sinua rauhaan.
Kaiken lisäksi Iineksestä lähtee välillä ihan tolkuttomasti pientä valkoista karvaa, joka ei irtoa vaatteista helpolla ja kun minunkin vaatteitteni perusväri on musta, niin valkeat karvat oikein korostuvat siitä.
Onhan tässä koirassa hyviäkin puolia. Se on tosi lämmin ja auttaa hyvin kylmiin jalkoihin tai lämmittää kylkeä päiväunien aikana, jos nukutaan samassa sängyssä. Iines on myös helvetin ovela ja on kusettanut meidän pentukoiria monesti ja yrittää se kovasti meitäkin huijata, mutta onneksi olen ainakin tällä hetkellä sitä viisaampi. Iines myös oppii hyvin jos palkinto on mieluisa ja esittelee temppujaan herkkujen toivossa vaikkei siihen käskettäisi. Olen myös nykyisin oppinut arvostamaan Iinestä lenkkiseurana. Alkuun olin monesti turhautunut, kun halusin nuorempana että koira kulkee heti nätisti vierellä. Tämä oli tietysti aika paljon vaadittu ajokoiralta, joka luontaisesti kulkee kuono maassa. Nykyään minulle on ihan sama onko koira nyt ihan vieressä vai pari metriä edellä, kunhan ei aiheuta ongelmia. Pidämme kummatkin myöhään illalla (mahdollisesti pimeällä) tehdyistä kävelyistä jossa saamme kummatkin jolkotella rauhassa, Iines saa nuuskia rauhassa ja minä saan mietiskellä. Vain silloin, kun olen itse kuntoilu tarkoituksessa lenkillä, kiinnitän tarkemmin huomiota siihen että koira kulkee vieressä ja nykyisin Iines osaa senkin.
Kaikin puolin tämä läski päärynä-hylje-koira on minulle tosi tärkeä ja hyvä ystävä, josta riittäisi kyllä tarinoita kerrottavaksi.
Koeviikko etenee aikas tasaisesti ja vaihdoin maantiedon kokeen kirjotelmaan, joten säästän siinä vähän hermojani. Kokeisiin lukeminenkin on ihan onnistunut, mitä nyt eilen ja ja maanantaina nukuin muutaman tunnin, lukuaikaa tuhlaten. Tänään se ei kuitenkaan toistunut, olen kovin ylpeä siitä ja olisiko syynä ollut myös se että tällä kertaa luin istualtani enkä maannut sängyllä. Ihan hyvinhän nuo yhteiskunnan lakijärjestelmät tuntui uppoavan päähän tai ainakin lukeminen tuntui helpolta eikä joka lausetta tarvinnut lukea moneen kertaan.
Tänään oli sitten myös viimeinen pianotuntini. Siihen loppui yhdeksän vuotta kestänyt harrastus. Oli se kyllä hieman haikeaa sieltä lähteä, sillä on se soittaminen minulla rakasta vaikka sen inhottavuutta olen täällä itkenyt. Mutta kyllä siinä taitaa niitä onnistumisen hetkiä olla enemmän kuin sitä vitutusta. Ja vitutushan vähenee jos muistaa harjoitella. En minä silti halua että taidot ruostuu, pitää vain ottaa itseä aina niskasta kiinni, jotta muistaisi välillä soittaa ja kaveritkin saa potkia persuksille sen asian tiimoilta.
Kharonillekin olen miettinyt uudistusta, koska herran ulkomuoto on ottanut aivoon roimasti viime aikoina (olisiko syynä asun valtava värikirjo?) Hiuksia mietin, että joskos hommaisin lyhkäsemmän peruukin, mutta sitten taas toisaalta tuumin että saisiko se jätkän näyttämään kerrassaan typerältä? Yksi sopiva musta olisi kyllä kiikarissa, mutta... Kun en kyllä keksi miten sitä muuten koittaisin raikastaa. Kun en jotenkaan osaa kuvitella sille päälle mitään värikkäämpää, paitsi ehkä joku tummanpunainen kauluspaita. Ärsytys. Jos joku keksii jonkun järkevyyden rajoissa olevan idean, sen voi tuonne alas kirjoittaa. En siis vilkaisekkaan sellaisten ehdotusten suuntaan kuin "Hei, laita sille semmoinen pinkki kihara peruukki ja ihania, pastellin sävyisiä toppeja/t-paitoja ja farkkuja sekä huiveja ja helmikoruja ja söpöjä tennistossuja ♥!"
Silmienkin väriä olen tietysti miettinyt vaihdettavan, mutta ei se kyllä käy, koska sillä urpolla pitää olla katalan kirkkaan vihreät silmät.
Asiasta ihkutukseen: Minä TAHDON yhden netti sarjiksen parituksella varustetun meikkipussin Q^Q TAHDON NYT HETI! Mutta äiti on taas este. Sillä kohta A) Tilaus ulkomailta eikä oletettavasti tilisiirtoa vaihtoehtona maksamiselle. Ja kohta B) Miten selitän kaksi kylvyssä olevaa miekkosta siinä? Vaikka ovarkin chibejä, niin äiti ei silti saata olla niin tyhmä, että katsoo sen läpi sormien. Huoh. Jos koittaisin oiekin hellävaroen kinuta ja anelisin polvillani ja kusettaisin rankasti sen kuvan suhteen. Niin ja jos jollakin on täähn pulmaan ehdotuksia niin nekin voi kirjoittaa tuonne alas.
Mutta ei minulla taas muuta kuin tämmöistä randomia pohdintaa ja ihkutusta.
Miten minusta alkaapi tuntua, että lähinnä valitan tänne kaikesta. Nytkin on taas lähinnä tulossa kitinää kaikesta.
Viime viikonloppuna oli se konsertti mihin harjoiteltiinkin lujasti koko se viikonloppu. Sekä perjantaina että lauantaina oli kuuden tunnin harjoitukset ja sunnuntaina piti tulla yhdeksitoista sinne takaisin, jotta ehdittäisi harjoitella niiden laulajien kanssa. Ja aikaiseen herätykseen auttoikin se, että olin yksin kotona ja valvoin lähemmäksi puoli kolmea. Toisaalta se valvominen kannatti, kun sain selviteltyä hieman asioita ja uskoisin että paha olo vähenisi jonkin verran, eikä hiipisi iltaisin stressin ja pimeyden turvin kimppuun. Tai no ainakin siitä selvitetystä asiasta ei pitäisi enää itkua koitua.
Mutta vain viikon pystyi nauttimaan vapaudesta, sillä kokeita tulossa oikein kunnolla. Koska tet, niin kaikki kokeet pitää survoa kahdelle viikolle ennen sitä. Onneksi piano näillä näkymin loppuu ensi viikolla. Viimeisen konsertinikin soitin torstaina, pakko myöntää että pieni haikeus siinä tuli.
Luulen että seuraavista viikoista tulee aikas kiireisiä, mutta sitten pitäisi helpottaa kun joulukin tulee.
Sain sen tavaratilauksenikin maksettua, vaikka se olikin jo hetken peruttu. Toivottavasti se nyt tulisi ennen joulua, mutta aika pieniltä nää mahdollisuudet näyttää. Kaikkea muutakin pitäisi tilata, ynh.
Kuvatarinakaan ei ole ottanut tuulta siipiensä alle, kun kamera on Andalla ja lisäksi on alkanut tuntua että koko idea oli jo kuolleena syntynyt, eivätkä kuvatkaan näytä enää hyviltä. Tämä vika ideoissani on: saan hyvän idean, toteutan sen jo melkein puolilleen, sitten päätänkin että se on huono eikä tule onnistumaan ja annan koko jutun olla.
Ideoista puheen ollen, olen miettinyt että pitäisikö minun koittaa jotain joulukalenterin tapaista? Tosin pelkään vain että se kaatuu taas omaan arkuuteeni ja saamattomuuteeni. Idean poikanen minulla kyllä jo olisi. Mitäs sanotte?
En ole oikein vieläkään saanut niitä kuvia etenemään kuin sen verran että laitoin omani koneelle, tuntuu niin vaivalloiselta valita niistä ne parhaat ja kasata niistä joku tarina. Minun kyllä piti tehdä se viime yönä, kun vanhemmat oli mökillä ja minulla aikaa, mutta teinkin sitten kaikkea muuta ja onnistuin käymään inhimilliseen aikaan suihkussa, en kolmen jälkeen yöllä kuten tavallista. Nukkumaankin taisin pennä puoli yhden aikoihin. Yllätin jopa itseni. Mutta tein siis kaikkea mutua kuin sitä kuvatarinaa.
Juttelin lähinnä ihmisten kanssa ja kuuntelin erästä bändiä jonka tässä vastoittain löysin yhden vloggaajan videosta. Son kyllä oikeesti kiva yhtye, vaikken hiphoppia tavallisesti kuuntele, mutta tämä on ehdoton poikkeus kyllä. Ja sekin yllätti että yhtye on lähtöisin Etelä-Afrikasta.
Viikolla tuli tyaas vihattua ihmiskuntaa tai näitä oman ikäluokan luusereita. Ei herran jumala oikeasti miten ne lissut voi olla tyhmiä ja niin draamailijoita, että jokaisesta asiasta pitää ottaa itsensä. Oletetaan että he voivat kohdella muita kuin paskaa, mutta heille ei sitten saa sanoa mitään pahaa. Tosin kyllä kaikken ikäiset lissut on kauheita. Oikein naurattaa. En malta odottaa että nään mitä niistäkin pikku prinsessoista tulee. Ja muutenkin eri ihmistyypit otti päähän.
Asiasta patonkiin, en sittenkään kuollut sen ruotsinkokeen kanssa, luojan kiitos.
Ei minulla oikeastaan edes mitään kunnon asiaa ole, tahdoinpahan vain kirjoitella ja ihkuttaa sitä yhtyettä ^^' Ei nyt ole oikein semmosta kunnon vitutuksen asiaakaan tässä ajankohtaisena, paitsi mitä nyt noi lissut, mutta se on kyllä aina.
Onhan tässä pitänyt kirjoittaa jo aikaa sitten, jo viime kuulle. Niitä halloween kuvia en saanut aikaiseksi ^^' Mutta jospa koittaisin lahjoa teidät kämäisellä kuvatarinalla sitten kuhan Anda saa lähetettyä mulle sen kamerassa olevat otokset.
Tässä pitää nyt vähän palata ajassa taaksepäin. Pari viikkoa sitten (varmaan loman jälkeen) oli kyllä niin ankea viikko ettei mitään rajaa. Joka päivä oli niin väsynyt ja stressaantunut ja ahdistunut olo. Ja silloin sattui vielä olemaan kokeita ja hygieniapassin testikin tuli kivana yllärinä, läpi sen kuitenkin pääsin. Ruotsin kokeessa meinasi tosin tulla itku, kun siitä ei tuntunut tulevan oikein mitään. Aika nuutunut oli myös se viikonloppu, olisi tehnyt mieli vain maata peittojen alla.
Mutta sitten, seuraava viikko olikin mahtava, kaikki onnistui. Päivät meni hyvin, koko ajan oli kivaa eikä semmoiset pikku kompastukset vetäneet heti naamaa kurttuun. Perjantaina sitten Anda oli tosiaan yötä, oli tarkoitus kierrellä ulkona ja ottaa valokuvia meidän "asuista", mutta eihän siitä tullut paskan vittuakaan kun oli niin pimeää. Lisäksi minulle meinasi tulla kiire, sillä sain loisto idean ottaa pienet päiväunet koulun jälkeen. Tultiin sitten lopulta sisälle takaisin kylmissämme ja päätettiin kuvailla nukkeja, joskin sekin onnistui vasta seuraavana aamuna. Ja näistä otoksista tosiaan olisi sitten kuvatarinaa luvassa jahka saan ne kuvat + jaksan orjentoitua siihen. Muuten lähinnä puhuttiin ja Anda piirteli Kharon x Belial pornoa (Jee!) kun minä simahdin hetkeksi siihen vierasvuoteelle.
Nukkeihin liittyen sain vihdoin tilattua niitä tavaroita, mukaan lukien kuminauhat ja koukut. Saadaan noi keskikokoiset pojut kiristettyä ja Wilhelmin kädet vaihdettua. Eri asia milloin saan ne maksettua 8_3 Lucariksellekin aloin tuossa käsitöissä tehdä semmoista lyhyttä huppuviittaa (?) jotta saisi pieni edes jonkin hieman menninkäismäisen vaatteen. Muut kuteet onkin sitten vähän suunnitelmien alla.
Tämäkin viikko alkanut ihan hyvin, mitä nyt tänään kärähti käämit valtakunnallisen matikankokeen jälkeen, mutta sen takia noin kolme tuntia mökötettyäni asia tuntui jo ihan unohtamisen arvoiselta. Asiaa helpotti se että pianotunti meni täydellisesti. En ole koskaan soittanut Petite Valsea yhtä loistavasti kuin nyt, vaikka onhan siinä toki vielä hiomista, mutta nyt siinä selvästi oli semmoista eleganssia ja elävyyttä. Tosin se vähän kirpaisi kun sain kaksi uutta kappaletta + on vielä yksi viime viikolla saatu. Saa nähdä tuleeko mitään, vaikka se toinen uusimmista on aikas helppo. Mutta jos soitan huomenna ja siitä eteenpäin tiistaihin asti, niin ehkä pärjään. Muutenkin pianotunnit olleet jotenkin helpompia, yksi stressaamisen aihe siis vähemmän. Ainakin toistaiseksi.
Minorukin olisi ehkä tulossa itsenäisyyspäivän tienoilla täällä käymään, ainakin semmoista tuo ehdotteli. Katsotaan nytten ja toivotaan että menisi hyvin jos hän tulee. Muuta tämmöistä hauskaa toimintaa ei muistaakseni ole luvassa, vain orkesteri konsertti ensiviikolla, eikä se ole kivaa ja sen ansiosta mukavat treenit neljänä päivänä. Ehkä niistä selvitään vaikka jalat puutuu ja selkään alkaa koskea siinä seistessä, olenhan lyömäsettiossa. Mutta ei tässä varmaan muuta, lähinnä on tehnyt mieli kitistä noista mielentiloista. Toivotaan että seuraava postaus olisi jotain kuvallistakin ja mieluiten että siihen sisältyisi se tarina. Tosin tahdon hieman enemmänkin tekstejä kuulle kuin yksi tai kaksi. Pitää vähän ahkeroitua.
Ja joku tarkka otus saattoi huomata että ulkoasussa on jotain uutta. Ja sanotaanko että olen viimein, viimein tyytyväinen tuohon banneriin. Minäkin pääsin siihen :3 Ja joo, se on suttuinen ja vähän vino, mutta niinhän minäkin olen jotenka se on niin täydellinen sillä epätäydellisellä tavalla. Ja tuo vinoakin vinompi ruutupaita (son kyl oikeasti huppari) niin on jotenkin muodostunut mun tavaramerkiksi, kiitos kavereiden. Kyl mul muitakin vaatteita on 8'<
Ja minä kun luulin että olin jo lokakuulle postannut edes jotain, mutta enpä ollut. Taas myöhässä. Veikkaan että tähänkin kuuhun tulee about kaksi postausta. Ja tästä tulee luultavasti pitkä, sillä paljon asiaa on tapahtunut. Viime kuukauden viimeisessä jutussa toivoin että tulisin kipeäksi, jotta ei tarvitsisi mennä pianotunnille. No, minä tavallaan tulin kipeäksi, nimittäin tiistaina kurkotuin lattialla ollessani eteenpäin ja aivan järkyttävä kipuaalto liukui keskiselästä alaselkään. En ollut päästä enää ylös sieltä lattialta ja sitten kun sieltä äidin avulla pääsin, niin kävely, istuminen, melkein kaikki liikkeet oli yhtä tuskaa, koski niin paljon alaselkään. Tämä oli varmaan pahin tämmöinen mikä minulle on tullut. Niimpä olin sitten seuraavan päivän kotona ja napsin buranaa pahimpaan kipuun. Illalla lääkärissä sain sentään kunnon kipupiikin ja sitten se tortaiksi jo helpotti. Lisäksi sain sieltä vahvoja kipulääkkeitä, jotka tosin saa aikaan pyörrytyksen ja oksetusta. Mutta siitä se sitten parani. Mitä nyt seuraavan viikon keskiviikkona niksautin sen uudestaan, taas kumartuessani ottamaan tavaraa, tällä kertaa en onneksi yhtä pahasti ja se kipu meni ohi ihan niillä lääkkeillä. Nyt on ollut ihan kiltisti tuo selkä, mutta pientä kipua siinä aina välillä on, kuten esim nyt. Ja kummallekkin loukkaantumiselle on sama aiheuttaja, nimittäin tätä pikku otusta minä kurotuin ottamaan ja olin vähällä katkaista selkäni:
Tämä on siis se mihin säästin con rahani. Saapui syyskuun viimeinen päivä. Ja nämä on tosi huonoja kuvia, tiedän. Näillä näkymin pojun nimi on Lawren. On aika ujo, suloinen, mutta myös aika kylmä. Ei tunnu tulevan muiden asukkien kanssa toimeen. Kharoniinhan tuo kovasti nojailee ja minusta poika leikkii hengellään ja siveydellään. Kokoisiaan hän tosiaan katsoo aika halveksuen ja minä kun kuvittelin että Wilhelm saisi ystävän :c Myös yksi kuvanen Wilhelmi pienestä, joka muuten sai uuden meikin ja näyttää tosi surkealta ja pelokkaalta sen ansiosta. Siitä nyt ei ole kuvia. Lisäksi tein pojalle rannekoruja, innostuin ja niitä syntyi aika kasa ^^' tuossa ei edes ole kaikki.
Mitäs muuta tässä on ollut...aa tosiaan, pianotunteja ei ole ollut kolmeen viikkoon koska minulla oli se selkä, niillä oli joku koulutus ja nyt on ollut tämän viikon syysloma. Aika tylsä ja ankea loma kuten kaikki lomani tänä vuonna. Kesäloma tosin oli enimmäkseen kiva. Olen vain maannut kotona ja murehtinut ja juonut nyt teetä, sillä löysin kaupasta kaksi liian hyvää teetä ♥ Niin ja tulihan tässä myös mopokortti suoritettua, vihdoinkin. Keväällä tosin vasta saan jonkun menopelin, sillä tänne satoi eilen lunta oikein kunnolla. Minua hieman harmittaa, olisi saanut tulla vasta kuukauden myöhemmin, mutta ennustaahan nuo että tämä sulaisi pois. Saa nähdä. Tänään oli ehkä hauskin päivä koko lomasta, kun kävin äidin kanssa ostoksilla. Talvikengistä syntyi tappelu, mutta kyllä siitäkin sitten selvittiin. Tuhlasin rahani yaoihin, joka on muuten kallistunut + myyjä laski jumaliste väärin, mutta heitto oli niin pieni ja rahani riittivät, joten en jaksanut valittaa. Lisäksi prismasta löytyi kaksi Linkin Parkin levyä, harmi vaan että toinen osoittautui live levyksi. Inhoan semmoisia levyjä, kun lauluista ei meinaa saada selvää. Mutta onneksi toinen oli normaali. Hybrid Theory on kiva levy, mutta siinä on vain pari hyvää kappaletta mitkä tiedän ennalta, pitääkin siis ostaa vaikka emp:ltä se Meteora, jossa on niin monta aivan uskomattoman ihanaa -joskin angstista- kappaletta. Hommaan sen itselleni jouluksi 83 Olin myös viime sunnuntaina Andan ja sen kaverin Vuoriketun kanssa leikkikentällä kera nukkejen, mutta kukaan ei ottanut kuvia. Kuhan vaan puhuttiin vain ja kylmetyttiin.
Eipä tässä kait muuta tähdellistä, nukeista tahtoisin halloween kuvia, kun Kharonille olisi varattu semmonen Venetsian karnevaali maski :3 Saa nähdä saanko mitään aikaan. Mutta enää yksi päivä lomaa, saatan taas kuolla ensi viikolla, koska piano ja minä olen aikas vähän harjoitellut kolmen viikon aikana. Oma vika pikku sika. Näinpä.
Ja loppuun tämä kappale, koska nostalgia ja koko blogin idea.
