Tässä pitää nyt vähän palata ajassa taaksepäin. Pari viikkoa sitten (varmaan loman jälkeen) oli kyllä niin ankea viikko ettei mitään rajaa. Joka päivä oli niin väsynyt ja stressaantunut ja ahdistunut olo. Ja silloin sattui vielä olemaan kokeita ja hygieniapassin testikin tuli kivana yllärinä, läpi sen kuitenkin pääsin. Ruotsin kokeessa meinasi tosin tulla itku, kun siitä ei tuntunut tulevan oikein mitään. Aika nuutunut oli myös se viikonloppu, olisi tehnyt mieli vain maata peittojen alla.
Mutta sitten, seuraava viikko olikin mahtava, kaikki onnistui. Päivät meni hyvin, koko ajan oli kivaa eikä semmoiset pikku kompastukset vetäneet heti naamaa kurttuun. Perjantaina sitten Anda oli tosiaan yötä, oli tarkoitus kierrellä ulkona ja ottaa valokuvia meidän "asuista", mutta eihän siitä tullut paskan vittuakaan kun oli niin pimeää. Lisäksi minulle meinasi tulla kiire, sillä sain loisto idean ottaa pienet päiväunet koulun jälkeen. Tultiin sitten lopulta sisälle takaisin kylmissämme ja päätettiin kuvailla nukkeja, joskin sekin onnistui vasta seuraavana aamuna. Ja näistä otoksista tosiaan olisi sitten kuvatarinaa luvassa jahka saan ne kuvat + jaksan orjentoitua siihen. Muuten lähinnä puhuttiin ja Anda piirteli Kharon x Belial pornoa (Jee!) kun minä simahdin hetkeksi siihen vierasvuoteelle.
Nukkeihin liittyen sain vihdoin tilattua niitä tavaroita, mukaan lukien kuminauhat ja koukut. Saadaan noi keskikokoiset pojut kiristettyä ja Wilhelmin kädet vaihdettua. Eri asia milloin saan ne maksettua 8_3 Lucariksellekin aloin tuossa käsitöissä tehdä semmoista lyhyttä huppuviittaa (?) jotta saisi pieni edes jonkin hieman menninkäismäisen vaatteen. Muut kuteet onkin sitten vähän suunnitelmien alla.
Tämäkin viikko alkanut ihan hyvin, mitä nyt tänään kärähti käämit valtakunnallisen matikankokeen jälkeen, mutta sen takia noin kolme tuntia mökötettyäni asia tuntui jo ihan unohtamisen arvoiselta. Asiaa helpotti se että pianotunti meni täydellisesti. En ole koskaan soittanut Petite Valsea yhtä loistavasti kuin nyt, vaikka onhan siinä toki vielä hiomista, mutta nyt siinä selvästi oli semmoista eleganssia ja elävyyttä. Tosin se vähän kirpaisi kun sain kaksi uutta kappaletta + on vielä yksi viime viikolla saatu. Saa nähdä tuleeko mitään, vaikka se toinen uusimmista on aikas helppo. Mutta jos soitan huomenna ja siitä eteenpäin tiistaihin asti, niin ehkä pärjään. Muutenkin pianotunnit olleet jotenkin helpompia, yksi stressaamisen aihe siis vähemmän. Ainakin toistaiseksi.
Minorukin olisi ehkä tulossa itsenäisyyspäivän tienoilla täällä käymään, ainakin semmoista tuo ehdotteli. Katsotaan nytten ja toivotaan että menisi hyvin jos hän tulee. Muuta tämmöistä hauskaa toimintaa ei muistaakseni ole luvassa, vain orkesteri konsertti ensiviikolla, eikä se ole kivaa ja sen ansiosta mukavat treenit neljänä päivänä. Ehkä niistä selvitään vaikka jalat puutuu ja selkään alkaa koskea siinä seistessä, olenhan lyömäsettiossa.
Mutta ei tässä varmaan muuta, lähinnä on tehnyt mieli kitistä noista mielentiloista. Toivotaan että seuraava postaus olisi jotain kuvallistakin ja mieluiten että siihen sisältyisi se tarina. Tosin tahdon hieman enemmänkin tekstejä kuulle kuin yksi tai kaksi. Pitää vähän ahkeroitua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti