Roomasta Tampereelle

Öyh olisi taas pitänyt kirjoittaa aikaa sitten, mutta Rooman reissu vei totaalisesti kaiken energian, vieläkin vähän väsyttää.
Kivaahan siellä oli ja jäätelö jos mikä oli taivaallista ja sitä tulikin syötyä ainakin kaksi pupillista päivässä. Siellä koululla missä oltiin ei arvattavasti syntynyt mitään ystävyyssuhteita koska noh, arka suomalainen olen. Lisäksi kierrettiin kaikki nähtävyydet sun muut ja oltiin kuolla kuumuuteen. Metrot oli täysiä kuin mmitkä ja koko ajan sai varoa taskuvarkaita. Muuten kivan matkan pilasi opettaja jolla ei ole tilannetajua nimeksikään ja on muutenkin täysi mulkku. Kun palasimme takaisin niin junakin oli puoli tuntia myöhässä ja satoi kuin esterin perseestä.
Siinä oli aika tiivistettynä meidän matka, koska en jaksa selittää tähän kaikkea.

Tuossapa muutama kuva, koska niitäkin on vitusti enkä kaikkia laita tosiaankaan tähän. Ensin pari kuvaa ilmasta, sitten elämäni ensimmäinen annos italialaista jäätelöä, sitten Colosseum ja viimeisenä aamupala joka oli minulla aikalailla samanlainen joka aamu. Siinä on keksipaahtoleipiä kaksi ja kroisantti ja sämpylä, voita ja jotain suklaalevitettä. Sit ensin kuppi cappuccinoa ja toinen kuppi kaakaota jota sai automaatista. Oli hyvää.

Ostin tietysti kaikkea ja niistäkin voisi vaikka ottaa kuvat ja laittaa tänne joskus. Mutta ostin rooma krääsää, pehmolelu laiskiaisen, vaatetta, venetsian karnevaali naamion, söpön herkkupurkin ja avaimenperän jätskipuodista, spray maalauksen ja sit varmaan jotain muutakin mutten vaan muista.

Koulu jatkuikin sitten reissun jälkeen normaalisti ja neljät kokeetkin oli samalle viikolle, mutta nyt niistä on jotenkin rämmitty läpi ja nyt kokeet jatkuu vasta syksyllä kun ah niin ihana lukio alkaa. Mut luojan kiitos ainakin kahdeksi kuukaudeksi pääsee tuosta paskasta eroon.
Huomenna olisi lähtö Tampereelle ja siellä sitten huvittelua ja tuttujen tapaamista, toivottavasti on hyvä sää.

Nukke kuulumisia sen verran että huoneeni kirjahyllyn kevätsiivouksen aikana jaksoin järjestellä nukkekamat ja totesin et voisin jotain niistä ylimääräisistä tavaroista myydä mm. yhet kengät ja peruukin ainaski ja ehkä yhen paidan. Ja sit tosiaan ehkä Lawrenin 8<
Sitten osallistuin pariin kimppaan ja nyt on (tosin tulevilel) nukeille tulossa vaatetta ja tupakkaa ja koruja sun muuta, mut Wilhelm saa uuden peruukin vihdoin, tosin se on sellainen punaruskea. Ja sit kaksi viinilasia koska jee Rooman lentokentältä löyty näin kivoi magneetteja. Jee viinejä ja patonkia + toi yks likööri. Viel viinirypäleitä niin Kharon ja Belial pääsee piknikille.
IOS lakkautti itsensä ja koska olin hidas paska ja vitkuttelin sen pääkyn tilaamises vaik rahat oli niin se sitten meni sivu suun. Mutta ei hätää, sillä löysin tutulta firmalta melkein yhtä ihanaisen pään joka sopii Redille ja sen nuken saa kokonaisena ja kroppakin on hyvä joten se lohduttaa. Ei kun vaan säästämään taas huonolla menestyksellä.

Jaibo cossiin sain peruukin mut totesin et se on ihan paska ja siitä sais paremmin Mikasan. Vittu. Katosi innostus kyl kokonaan ja takkikin on viel kesken, saa nähä teenkö koko cossia Desuun. Muutenkin taantumusta tämän cossaamisen suhteen, koska kaikki maksaa ja vaatii paljon työtä  >:c
Eipä tässä sitten kait muuta että kirjoittelen sit taas joskus.

Vappuja vaan kaikille

On ihan kamalasti asioita tapahtunut tässä ja osaa en varmaastikaan muista, mutta yritetään kuitenkin. Suurin juttu oli varmasti puhallinorkesteri reissu Pietarsaareen. Olin ensin varma et reissu on perseestä, mutta sairaan hauskaa meillä oli. Onneksi on kavereita. Bussimatkat puhuttiin kaikesta, katsottiin elokuvia ja pelattiin seurapelejä. Itse paikan päällä seikkailtiin ympäriinsä ja tietysti esiinnyttiin, mutta kultaa ei voitettu. Silti meillä oli paras asenne. Varusmies soittokunnan viihdebändin konsertissa hypittiin itsemme läkähdyksiin, soittivat älyttömän hyvin ja varsinkin kun Elastisen Anna soida biisi lähti käyntiin saimme huutaa keuhkommekin pihalle. Sieltä ostin lähinnä vain ruokaa + yhen siveltimen, mut Kajaanin apsilta sitten tarttui mukaan avaimenperiä ja sormus. Viimeksi mainittu ja toinen avaimenperä automaateista.
Kotimatkalla bussi hajosi, mutta se ei tunnelmaa pilannut vaan hauskaa riitti siihen asti että saatiin uusi kyyti. Oli siis aivan mahtavaa.

Toinen juttu on aloitettu cossi Desua varten. Lippujen metsästys oli tuskaa, mutta nyt on tiketit onnellisesti taskussa ja katseet suunnattu kesäkuuhun. Suunnittelen siis tulevani (taas) Yukio Okumurana, mutta tekeillä on myös Jaibo Litchi hikari clubista, kuten olen varmaan aiemminkin maininnut.

Takki on hihoja, kaulusta ja hiomista vaille valmis. Ongelma on että minulla ei ole peruukkia ja aika juoksee. Lisäksi hattu puuttuu ja meikki kusee. Toivottavasti saan sen kuntoon, vaikka tuntuu että nyt valitsin vääränlaisen hahmon. Huoh, no katsotaan sitten kesällä. Cossista ei ole kuvia, koska en kantanut kameraa mukana.

Tässä kaiken muun lisänä on ahdistanut armas koulu, kuten yleensä. Kokeita tulee aivan helvetisti ja motivaatio on aika nollissa (varsinkin matematiikassa).  En edes muista milloin olisi ollut oikeasti kivaa tunnilla. Sinne meno ahdistaa ja pois päästyäni olen yleensä enempi vähempi pahalla päällä. Eilisestä tukiopetuksestakaan en tajunnut paskaakaan. Mulle vaan hoetaan et "Kyllä sinä osaat, luota itseesi. Teet vähän näitä perusjuttuja niin saat itseluottamusta." Mutta entäs jos ei osaa edes perusjuttuja niin mitäs sitten?
Lisäksi ahdistaa jo lukio valmiiksi, koska valitsin pitkän matematiikan. Voin jo kuvitella millainen pikku ihmisraunio minusta tulee niiden tuntien jälkeen. Pitää etsiä joku kolo johon valua sitten ahdistumaan rauhassa. Olen myös tässä välillä miettinyt että jos hakisikin muualle lukioon. Pääsisi pois kotoa kun sekin ympäristö alkanut ahdistaa. Ei tarvitsisi kysellä voinko laittaa tämän paidan kouluun vai onko se äidin mielestä sopimaton.

Aattelin tässä sitten edes yrittää hakea jotain apua tähän kouluahdistukseen ja ilmoitin itseni kuraattorille. En kyl tiedä vielä että milloin se aika on. Tähänkin hommaan lähden niinkin motivoituneena että olen sitä mieltä ettei se auta mitään. Koska tuntuu et yleinen kaava on et katotaan jotain tokaria ja ollaan et "No mut sullahan menee hyvin kun on ysejä ja kymppejä todistuksessa. Ja oot ahkera ja käyttäydyt tunneilla" Niin joo kun sehän kertookin oikeesti et sulla menee hyvin. Kun ei ne vaan tajua, hyvin harva tajuaa.

No, sunnuntaina olisi sitten lähtö Italiaan, Roomaan. Ollaan siellä viikko joten minua ei hetkeen näy. Tosin ei oikein jaksa innostaa koko reissu kun sitten jää monta koetta rästiin ja sitten ahdistaa lisää. Katsotaan nytkö josko siitäkin tulisi ihan kiva reissu vaikka odotukset ei ole kovin korkealla. Saa nähdä.

Kauan sitten luvattuja kuvia

Meh joo, on oikeasti kamalan laiska, mutta on minulla kyllä ollut paljon kokeitakin jne mut siitä sitten eri postauksessa. Nyt siis kaikenlaisia ikuisuuden vanhoja kuvia lähinnä Wilhelmistä.

Sain maaliskuun lopussa intoa värkkäillä pojan huonetta. Tarkoitus oli tosiaan luoda sotkuinen huone koska poikahan siellä asuu, en vain omistanut ihan tarpeeksi pikku kamaa...

Ja lisää kuvia Wilhelmistä, tällä kertaa ulkona, jossa en mielestäni ole pojan kanssa käynyt kertaakaan OnO No tulipahan tämäkin asia korjattua. Ja kuten joku tarkka saattoi nähdä, Wilhelm sai bridgen. Tosin aion uusia nuo pallot kunnollisiksi joskus. Ja ah vihdoin aloin tykätä noista reikähousuista vaikka kyl ne edelleen on hieman ärsyttävät.

 Sitten viel Wilhelmin viimeinen päivä entisen nassun kanssa, sillä meikkaus tapahtui tänä tiistaina. Pojan silmät on vaan niin tummat etteivät tahdo erottua. Siitä tuli vähemmän sotkuinen meikki ja jotenkin simppelimpi. Uskalsin taas käyttää akryylejakin, mut ne on aika vitun rasittavia kun käden pitäs olla vakaa.

Tässäpä ne kuvat alkaisi olla. Viel pari spessu kuvaa Kharonista ja Belialista kun ANdan luona olin kuun alussa 8D Niistä tuli vaan koneella vitun pimeitä.

Pliis älkää tappako meitä, oli myöhä ja meil oli pepsiä ja muita virvokkeita.

Tyyntä myrskyn edellä

Anteeks että olen niin kamalan laiska lisäilemään kuvia mihinkään niistä postauksista joihin niitä olen lupaillut. Ehkä minä vielä.
Olisi minulla nytkin kuvia jos jaksaisin hakea kamera, mutta taidan tehdä niistä erillisen postauksen koska ne kaikki ovat nukkekuvia. Wilhelmiä enimmäkseen ja ehkä pari KharonxBelial kuvaa vaikka ne ovatkin kamalan pimeitä. Olin siis Andan luona tässä viikonloppuna ja sehän meni kuten yleensä: Ihan päättömiä juttuja, nukkeja ja suunnitelmana oli valvoa koko yö, mutta feilattiin kun nukahdettiin lattialle. En ole varmaan koskaan nukkunut niin jännässä asennossa kuin silloin. Mut pääasia oli et kivaa oli Ja Enwienkin luona olin viime viikolla, koska kaikki taisivat enempi vähempi unohtaa Deverellin synttärit. Kävinpä ainakin jotenkin morjestamassa sitä jottei nyt aivan orvoksi oloaan tuntisi.
Muuta tähdellistä tässä tuskin on tapahtunut. Kauhea jännitys ja keikkaputki orkesterin kanssa, koska nyt viikonloppuna on puhallinorkestereiden SM kilpailut. Aika heikot on odotukset, koska lyömäsoitinosio feilaa. Terkkui vaan kaikille. Siihen liittyen on tietysti myös kamala säästäminen sillä tahdon kannettavan dvd-soittimen reissulle, saa jotain tekemistä. Kyllähän minulla olisi rahaa vaikka kahteen, mutta säästän Redin päähän (....oikeastaan...minulla taitaa olla jo rahat kasassa...) joten olen vähän säästölinjalla + se toinenkin pää on siinä haluttavien listalla. Samoin kuin monia dvd:itä, vaatteita ja vaikka mitä.
  Sain tänään Jaibo cossianikin aloitettua, kaavt leikattu ja meikit ostettu. Lisäksi koin valaistuksen että se peruukki on tilattava nyt pikapuoliin mieli ehtiä ajoissa.

Lisäksi tässä on ihmetyttänyt taas joidenkin ihmisten ajatusmaailma. En tosiaan tahdo asua tässä yhteiskunnassa. Otan ystäväni ja perustan niiden kanssa oman ulottuvuuden jossa kaikkiin voi luottaa ja ei ole riitoja tai idiootteja tai sellaisissa vitun tynnyreissä kasvaneita nuijia. No, viihdytän itseäni keksimällä 1000 ja yksi tapaa tappaa ja viipaloida sellainen paskiainen joita koulussamme on vitusti liikaa.

Päällisin puolin on kuitenkin mennyt mukavasti, ei liiemmin ahdistanutkaan. Pikkuisia kylmiä puhalluksia on käynyt lävitse ja silloin on vähän hukassa, mut sit se yleensä helpottaa. Unikin on taas luojan kiitos alkanut toimia eikä enää tarvitse heräillä. Olisikohan tuo liikunta auttanut, ehkä? Ainakin siitäkin on tullut myös tosi kivaa. Tykkään käydä veljentytön kanssa salilla.
Tällä hetkellä olen ainakin suhteellisen tyytyväinen elämääni.

Pakollinen, sekava, lyhyt ja tylsä ilmoitus koska jee

Tänään on niin must kirjoittaa koska jolla kulla on synttärit. Arvaatteko jo kellä? No tietysti tämän kämäisen blogin pitäjällä. Jee.
Tämä varsinainen päivähän on yhtä laimea kuin monena vuona aikaisemminkin, ei ne sukulaiset koskaan muista, paitsi ihanainen serkkuni.
Lauantaina olikin ihan erilaista, aivan mahtavaa, koska kaverit on kiva asia. Tein itse kakunkin, tosin siitä ei ole kuvaa kun olin jo leikannut sitä kun tajusin asian. Se on kuitenkin jokaisin ikäiseni tarvitsema kakku, pastellin sävyisiä kukkia, nompparellia ja värikkäitä kynttilöitä. Mut vieläkin enemmän piristivät lahjat ja erityisesti ihanaakin ihanemmat kortit, joista kyllä tähänkin laitan kuvat tekijöidensä nimien kera kunhan tämä blogger antaa luvan. Ja Idukalta saan angstimyssyn, tosin vasta torstaina koska lanka oli loppunu kesken. Mutta korteista vielä sanottakoon et ihanan Yukio painotteista oli, koska alaston Yukio on sydän ja kännykkä/avaimenperä samoin. Ja tietysti myös Yukio-Misaki-Stein kollaasi ja RoryxReed kortti ♥
Vanhemmilta sain maalaustelineen ja tulossa on kuulemma jotain muutakin.

Lauantaina jouduin illaksi vielä lapsenvahdiksi, mutta sanotaanko että silloin kun kävelin sinne tähtitaivaan alla hyvää kappaletta kuunnellen niin hetken tuntui ettei minulla ole mitään syytä kuolla pois. Mutta vain hetken.

Oli taas nukkejen täyteinen viikonloppu

Olen myöhässä kuten yleensä, sillä tästäkin olisi pitänyt kirjoittaa aikaisemmin tällä viikolla. Joka tapauksessa viikonlopun alussa oltiin taas jännän äärellä oikein sormet verillä kun Oona ja Wolffis olivat meillä kyläilemässä. Ensiksi täytyy kyllä sanoa että tämä meidän operoitava nukkemme Carles oli sitten niin helvetillisen kireä! Siis millä perkeleen ruuvipenkillä ne on siellä firmalla saaneet sen kasaan? Ei nimittäin mennyt kasaan sillä systeemillä että jaloista ois vedetty naru pään läpi, ei tosiaan. Onneksi netissä joku neuvoi, että kannattaa aloittaa päästä. Sittenhän tuo sujui. Mutta seuraava vittumaisuus oli sen pään kiinnittäminen, se on nimittäin myös jäykkä ja kireä.
  Ja tämän kireyden takia sain myös turpaani kun koitin normi tavalla poikaa kasata. Ehdin nykäistä vetonarua pienesti niin se katkesi samantien ja sain omasta nyrkistä silmääni ja hajotin lasini niin että sangat vääntyivät eivätkä pysyneet enää päässä. Lisäksi sain narusta kipeytä painautumia käsiini ja joistain kohdin ne ovat edelleen kipeät sekä selkäni lihakset kipeytyivät kaikesta nykimisestä. Mutta sanotaanko että oli se sen arvoista kun sekä päällystys että meikki onnistuivat yli odotusteni.

                                             (kuva tulee sitten kun blogger lopettaa vittuilemisen)


Mutta muuten olikin sitten oikein mukavaa. Juteltiin vain kaikkea ja syötiin epäterveellisesti.
Kääpiölläkin olin viikonloppuna yötä. Pelasin lähinnä nintendolla sitä jotain apina peliä ja Dr. Mariota. Ja videopeleistä puheen ollen, olisi yksi saatanan peli jota minäkin mieluusti pelaisin nimittäin Ao no Exorcistista on tehty PSP peli ja siinä on mahdollisuus pelata Yukiolla, mut vittu ei, se on julkaistu vaan Japanissa ja minulta kun se kieli ei ihan suju. Vittu Q^Q
Ja vielä aasin silta koneisiin, mun jätkät saivat uuden läppärin, joka tosin on tarkoitettu oikeasti Redille/Sakuramarulle, mutta koska he ovat vasta suunnitelmissa saavat sinä muutkin käyttää. Siitäkin sitten kuvaa kun ne antaa ladata tähän jotain kuvia. Se ei sentään niin helposti linkkaa yli kuin se Mac.

Ja sittenhän on taas tämä ihana koulu. Kursseistakin piti päättää maanantaina ja minä idiootti otan tietysti pitkän matematiikan vaikka jo nykyiseltään kyseisen aineen tunneilla tuntuu että liipasinta vedetään hiljakseen pään vieressä. Varsinkin hiihtoloman jälkeen on oikein kuvottanut koko aine. Ja ensi viikolla siitä olevinaan koe, joo vittu varmasti...
OIkeestaan alkaa pikku hiljaa tuntua et meilkeinpä kaikki aineet painaa hitaasti ahdinkoon. Opo suositteli et menisin kuraattorille. En tiedä kun en puhu muutenkaan.

Boring

Jee mitäs tässä. Harmittaa hieman kun en saanut kirjoitettua vielä yhtä postausta helmikuulle, mutta kun lähdin Helsinkiin kuun viimeinen päivä niin en oikein kerinnyt, kun sitä edellinen ilta meni pakatessa.
Helsingissä tuli siis vietettyä loman ensimmäiset päivät. Kavereiden luona ollen ja yöpyen. Kaupoissa käynti jäi aika lyhyeksi sillä meidän aikataulu kusi. Kerkesin kuitenkin ostaa hiusvärejä, paidan ja sitten erään mangan nimeltä Lynchee light club (japaniksi Litchi hikari club) jonka arvostelun olin ennen matkaa boungannut Japan Popista. Täytyy sanoa kyllä että pidän siitä sarjasta kovasti, vaikkei sitä ole kuin yksi pokkari + sit semmoinen sen alkuajoista kertova tarina mikä löytyy netistä vain, ainakin näin luulen. Mutta meni siinä pieni hetki päästä järkytyksestä yli kun aika harvoin kauhua luen. Juoni on kuitenkin omaperäinen ja hyvä. Tykästyin myös yhteen psykopaattiin ja nyt sen cossia aion aloitella Desuconia varten.

Muuten loma on mennyt nukkuessa ja koneella ollessa. Tälleen tylsästi kuten normaalisti, no eipähän ihan niin paska loma ole kuin viime vuonna. Eilen Enwien ja Andan kanssa pidettiin nukkejen huoltopäivä. Kharonin puhdistamista olin aloittanut jo hyvän aikaa sitten ja olinkin saanut alavartalon puhtaaksi ja kasaan, mutta ylävartalo meni uusiksi, koska kusin päällystämisen. Jotenka nuo kaksi auttoivat putsaamaan Kharonin sekä kokoamaan. Lisäksi päällystimme Deverellin ja vaihdoimme Lawreniin sekä Wilhelmiin uudet kireät kuminauhat. Vihdoinkin Lawren pysyy itse pystyssä! Mutta voi sitä pikku palasten määrää huoneeni lattialla silloin illalla. Lawrenin s-koukkukin laitettiin vahingossa ensin Kharonille kunnes huomasin virheen. Nyt vain pitäisi jaksaa kuvata poikia, kun ovat kireitä. Toivotaan että saan jotain kuviakin tänne, tosin englannin kokeisiin pitäisi myös lukea.

Ja menitinpä tässä taas toivoni ihmiskuntaan. Helvetin paskiaiset. Mutta samapa tuo, olen monta metriä niiden yläpuolella, minulla on luotettavat ystävät ja minulla on niin paljon itseluottamusta ja taitoja ettei minun tarvitse lisätä paremmuuden tunnetta ja kasvattaa egoani sillä että levittelisin jotain paskaa muista ihmisistä pitkin koulua. Toivon oikein että vielä joku päivä ne matelevat edessäni ja voin vaan nätisti potkia ne takaisin katuojaan, eihän kukaan tahdo sellaista vastenmielistä likaa lähelleen? Mutta niinhän sitä sanotaan, sääli saadaan mutta kateus on ansaittava.