lauantai 8. maaliskuuta 2014

Boring

Jee mitäs tässä. Harmittaa hieman kun en saanut kirjoitettua vielä yhtä postausta helmikuulle, mutta kun lähdin Helsinkiin kuun viimeinen päivä niin en oikein kerinnyt, kun sitä edellinen ilta meni pakatessa.
Helsingissä tuli siis vietettyä loman ensimmäiset päivät. Kavereiden luona ollen ja yöpyen. Kaupoissa käynti jäi aika lyhyeksi sillä meidän aikataulu kusi. Kerkesin kuitenkin ostaa hiusvärejä, paidan ja sitten erään mangan nimeltä Lynchee light club (japaniksi Litchi hikari club) jonka arvostelun olin ennen matkaa boungannut Japan Popista. Täytyy sanoa kyllä että pidän siitä sarjasta kovasti, vaikkei sitä ole kuin yksi pokkari + sit semmoinen sen alkuajoista kertova tarina mikä löytyy netistä vain, ainakin näin luulen. Mutta meni siinä pieni hetki päästä järkytyksestä yli kun aika harvoin kauhua luen. Juoni on kuitenkin omaperäinen ja hyvä. Tykästyin myös yhteen psykopaattiin ja nyt sen cossia aion aloitella Desuconia varten.

Muuten loma on mennyt nukkuessa ja koneella ollessa. Tälleen tylsästi kuten normaalisti, no eipähän ihan niin paska loma ole kuin viime vuonna. Eilen Enwien ja Andan kanssa pidettiin nukkejen huoltopäivä. Kharonin puhdistamista olin aloittanut jo hyvän aikaa sitten ja olinkin saanut alavartalon puhtaaksi ja kasaan, mutta ylävartalo meni uusiksi, koska kusin päällystämisen. Jotenka nuo kaksi auttoivat putsaamaan Kharonin sekä kokoamaan. Lisäksi päällystimme Deverellin ja vaihdoimme Lawreniin sekä Wilhelmiin uudet kireät kuminauhat. Vihdoinkin Lawren pysyy itse pystyssä! Mutta voi sitä pikku palasten määrää huoneeni lattialla silloin illalla. Lawrenin s-koukkukin laitettiin vahingossa ensin Kharonille kunnes huomasin virheen. Nyt vain pitäisi jaksaa kuvata poikia, kun ovat kireitä. Toivotaan että saan jotain kuviakin tänne, tosin englannin kokeisiin pitäisi myös lukea.

Ja menitinpä tässä taas toivoni ihmiskuntaan. Helvetin paskiaiset. Mutta samapa tuo, olen monta metriä niiden yläpuolella, minulla on luotettavat ystävät ja minulla on niin paljon itseluottamusta ja taitoja ettei minun tarvitse lisätä paremmuuden tunnetta ja kasvattaa egoani sillä että levittelisin jotain paskaa muista ihmisistä pitkin koulua. Toivon oikein että vielä joku päivä ne matelevat edessäni ja voin vaan nätisti potkia ne takaisin katuojaan, eihän kukaan tahdo sellaista vastenmielistä likaa lähelleen? Mutta niinhän sitä sanotaan, sääli saadaan mutta kateus on ansaittava.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti