Vappuja vaan kaikille

On ihan kamalasti asioita tapahtunut tässä ja osaa en varmaastikaan muista, mutta yritetään kuitenkin. Suurin juttu oli varmasti puhallinorkesteri reissu Pietarsaareen. Olin ensin varma et reissu on perseestä, mutta sairaan hauskaa meillä oli. Onneksi on kavereita. Bussimatkat puhuttiin kaikesta, katsottiin elokuvia ja pelattiin seurapelejä. Itse paikan päällä seikkailtiin ympäriinsä ja tietysti esiinnyttiin, mutta kultaa ei voitettu. Silti meillä oli paras asenne. Varusmies soittokunnan viihdebändin konsertissa hypittiin itsemme läkähdyksiin, soittivat älyttömän hyvin ja varsinkin kun Elastisen Anna soida biisi lähti käyntiin saimme huutaa keuhkommekin pihalle. Sieltä ostin lähinnä vain ruokaa + yhen siveltimen, mut Kajaanin apsilta sitten tarttui mukaan avaimenperiä ja sormus. Viimeksi mainittu ja toinen avaimenperä automaateista.
Kotimatkalla bussi hajosi, mutta se ei tunnelmaa pilannut vaan hauskaa riitti siihen asti että saatiin uusi kyyti. Oli siis aivan mahtavaa.

Toinen juttu on aloitettu cossi Desua varten. Lippujen metsästys oli tuskaa, mutta nyt on tiketit onnellisesti taskussa ja katseet suunnattu kesäkuuhun. Suunnittelen siis tulevani (taas) Yukio Okumurana, mutta tekeillä on myös Jaibo Litchi hikari clubista, kuten olen varmaan aiemminkin maininnut.

Takki on hihoja, kaulusta ja hiomista vaille valmis. Ongelma on että minulla ei ole peruukkia ja aika juoksee. Lisäksi hattu puuttuu ja meikki kusee. Toivottavasti saan sen kuntoon, vaikka tuntuu että nyt valitsin vääränlaisen hahmon. Huoh, no katsotaan sitten kesällä. Cossista ei ole kuvia, koska en kantanut kameraa mukana.

Tässä kaiken muun lisänä on ahdistanut armas koulu, kuten yleensä. Kokeita tulee aivan helvetisti ja motivaatio on aika nollissa (varsinkin matematiikassa).  En edes muista milloin olisi ollut oikeasti kivaa tunnilla. Sinne meno ahdistaa ja pois päästyäni olen yleensä enempi vähempi pahalla päällä. Eilisestä tukiopetuksestakaan en tajunnut paskaakaan. Mulle vaan hoetaan et "Kyllä sinä osaat, luota itseesi. Teet vähän näitä perusjuttuja niin saat itseluottamusta." Mutta entäs jos ei osaa edes perusjuttuja niin mitäs sitten?
Lisäksi ahdistaa jo lukio valmiiksi, koska valitsin pitkän matematiikan. Voin jo kuvitella millainen pikku ihmisraunio minusta tulee niiden tuntien jälkeen. Pitää etsiä joku kolo johon valua sitten ahdistumaan rauhassa. Olen myös tässä välillä miettinyt että jos hakisikin muualle lukioon. Pääsisi pois kotoa kun sekin ympäristö alkanut ahdistaa. Ei tarvitsisi kysellä voinko laittaa tämän paidan kouluun vai onko se äidin mielestä sopimaton.

Aattelin tässä sitten edes yrittää hakea jotain apua tähän kouluahdistukseen ja ilmoitin itseni kuraattorille. En kyl tiedä vielä että milloin se aika on. Tähänkin hommaan lähden niinkin motivoituneena että olen sitä mieltä ettei se auta mitään. Koska tuntuu et yleinen kaava on et katotaan jotain tokaria ja ollaan et "No mut sullahan menee hyvin kun on ysejä ja kymppejä todistuksessa. Ja oot ahkera ja käyttäydyt tunneilla" Niin joo kun sehän kertookin oikeesti et sulla menee hyvin. Kun ei ne vaan tajua, hyvin harva tajuaa.

No, sunnuntaina olisi sitten lähtö Italiaan, Roomaan. Ollaan siellä viikko joten minua ei hetkeen näy. Tosin ei oikein jaksa innostaa koko reissu kun sitten jää monta koetta rästiin ja sitten ahdistaa lisää. Katsotaan nytkö josko siitäkin tulisi ihan kiva reissu vaikka odotukset ei ole kovin korkealla. Saa nähdä.