Viimeisiä säveliä

Koeviikko etenee aikas tasaisesti ja vaihdoin maantiedon kokeen kirjotelmaan, joten säästän siinä vähän hermojani. Kokeisiin lukeminenkin on ihan onnistunut, mitä nyt eilen ja ja maanantaina nukuin muutaman tunnin, lukuaikaa tuhlaten. Tänään se ei kuitenkaan toistunut, olen kovin ylpeä siitä ja olisiko syynä ollut myös se että tällä kertaa luin istualtani enkä maannut sängyllä. Ihan hyvinhän nuo yhteiskunnan lakijärjestelmät tuntui uppoavan päähän tai ainakin lukeminen tuntui helpolta eikä joka lausetta tarvinnut lukea moneen kertaan.
Tänään oli sitten myös viimeinen pianotuntini. Siihen loppui yhdeksän vuotta kestänyt harrastus. Oli se kyllä hieman haikeaa sieltä lähteä, sillä on se soittaminen minulla rakasta vaikka sen inhottavuutta olen täällä itkenyt. Mutta kyllä siinä taitaa niitä onnistumisen hetkiä olla enemmän kuin sitä vitutusta. Ja vitutushan vähenee jos muistaa harjoitella. En minä silti halua että taidot ruostuu, pitää vain ottaa itseä aina niskasta kiinni, jotta muistaisi välillä soittaa ja kaveritkin saa potkia persuksille sen asian tiimoilta.

Kharonillekin olen miettinyt uudistusta, koska herran ulkomuoto on ottanut aivoon roimasti viime aikoina (olisiko syynä asun valtava värikirjo?) Hiuksia mietin, että joskos hommaisin lyhkäsemmän peruukin, mutta sitten taas toisaalta tuumin että saisiko se jätkän näyttämään kerrassaan typerältä? Yksi sopiva musta olisi kyllä kiikarissa, mutta... Kun en kyllä keksi miten sitä muuten koittaisin raikastaa. Kun en jotenkaan osaa kuvitella sille päälle mitään värikkäämpää, paitsi ehkä joku tummanpunainen kauluspaita. Ärsytys. Jos joku keksii jonkun järkevyyden rajoissa olevan idean, sen voi tuonne alas kirjoittaa. En siis vilkaisekkaan sellaisten ehdotusten suuntaan kuin "Hei, laita sille semmoinen pinkki kihara peruukki ja ihania, pastellin sävyisiä toppeja/t-paitoja ja farkkuja sekä huiveja ja helmikoruja ja söpöjä tennistossuja ♥!"
Silmienkin väriä olen tietysti miettinyt vaihdettavan, mutta ei se kyllä käy, koska sillä urpolla pitää olla katalan kirkkaan vihreät silmät.

Asiasta ihkutukseen: Minä TAHDON yhden netti sarjiksen parituksella varustetun meikkipussin Q^Q TAHDON NYT HETI! Mutta äiti on taas este. Sillä kohta A) Tilaus ulkomailta eikä oletettavasti tilisiirtoa vaihtoehtona maksamiselle. Ja kohta B) Miten selitän kaksi kylvyssä olevaa miekkosta siinä? Vaikka ovarkin chibejä, niin äiti ei silti saata olla niin tyhmä, että katsoo sen läpi sormien. Huoh. Jos koittaisin oiekin hellävaroen kinuta ja anelisin polvillani ja kusettaisin rankasti sen kuvan suhteen. Niin ja jos jollakin on täähn pulmaan ehdotuksia niin nekin voi kirjoittaa tuonne alas.

Mutta ei minulla taas muuta kuin tämmöistä randomia pohdintaa ja ihkutusta.

Kommentoikaa, minulla on kysymys!

Miten minusta alkaapi tuntua, että lähinnä valitan tänne kaikesta. Nytkin on taas lähinnä tulossa kitinää kaikesta.
Viime viikonloppuna oli se konsertti mihin harjoiteltiinkin lujasti koko se viikonloppu. Sekä perjantaina että lauantaina oli kuuden tunnin harjoitukset ja sunnuntaina piti tulla yhdeksitoista sinne takaisin, jotta ehdittäisi harjoitella niiden laulajien kanssa. Ja aikaiseen herätykseen auttoikin se, että olin yksin kotona ja valvoin lähemmäksi puoli kolmea. Toisaalta se valvominen kannatti, kun sain selviteltyä hieman asioita ja uskoisin että paha olo vähenisi jonkin verran, eikä hiipisi iltaisin stressin ja pimeyden turvin kimppuun. Tai no ainakin siitä selvitetystä asiasta ei pitäisi enää itkua koitua.

Mutta vain viikon pystyi nauttimaan vapaudesta, sillä kokeita tulossa oikein kunnolla. Koska tet, niin kaikki kokeet pitää survoa kahdelle viikolle ennen sitä. Onneksi piano näillä näkymin loppuu ensi viikolla. Viimeisen konsertinikin soitin torstaina, pakko myöntää että pieni haikeus siinä tuli.
Luulen että seuraavista viikoista tulee aikas kiireisiä, mutta sitten pitäisi helpottaa kun joulukin tulee.

Sain sen tavaratilauksenikin maksettua, vaikka se olikin jo hetken peruttu. Toivottavasti se nyt tulisi ennen joulua, mutta aika pieniltä nää mahdollisuudet näyttää. Kaikkea muutakin pitäisi tilata, ynh.
Kuvatarinakaan ei ole ottanut tuulta siipiensä alle, kun kamera on Andalla ja lisäksi on alkanut tuntua että koko idea oli jo kuolleena syntynyt, eivätkä kuvatkaan näytä enää hyviltä. Tämä vika ideoissani on: saan hyvän idean, toteutan sen jo melkein puolilleen, sitten päätänkin että se on huono eikä tule onnistumaan ja annan koko jutun olla.

Ideoista puheen ollen, olen miettinyt että pitäisikö minun koittaa jotain joulukalenterin tapaista? Tosin pelkään vain että se kaatuu taas omaan arkuuteeni ja saamattomuuteeni. Idean poikanen minulla kyllä jo olisi. Mitäs sanotte?

Ei mitään asiaa

En ole oikein vieläkään saanut niitä kuvia etenemään kuin sen verran että laitoin omani koneelle, tuntuu niin vaivalloiselta valita niistä ne parhaat ja kasata niistä joku tarina. Minun kyllä piti tehdä se viime yönä, kun vanhemmat oli mökillä ja minulla aikaa, mutta teinkin sitten kaikkea muuta ja onnistuin käymään inhimilliseen aikaan suihkussa, en kolmen jälkeen yöllä kuten tavallista. Nukkumaankin taisin pennä puoli yhden aikoihin. Yllätin jopa itseni. Mutta tein siis kaikkea mutua kuin sitä kuvatarinaa.
Juttelin lähinnä ihmisten kanssa ja kuuntelin erästä bändiä jonka tässä vastoittain löysin yhden vloggaajan videosta. Son kyllä oikeesti kiva yhtye, vaikken hiphoppia tavallisesti kuuntele, mutta tämä on ehdoton poikkeus kyllä. Ja sekin yllätti että yhtye on lähtöisin Etelä-Afrikasta.

Viikolla tuli tyaas vihattua ihmiskuntaa tai näitä oman ikäluokan luusereita. Ei herran jumala oikeasti miten ne lissut voi olla tyhmiä ja niin draamailijoita, että jokaisesta asiasta pitää ottaa itsensä. Oletetaan että he voivat kohdella muita kuin paskaa, mutta heille ei sitten saa sanoa mitään pahaa. Tosin kyllä kaikken ikäiset lissut on kauheita. Oikein naurattaa. En malta odottaa että nään mitä niistäkin pikku prinsessoista tulee. Ja muutenkin eri ihmistyypit otti päähän.
Asiasta patonkiin, en sittenkään kuollut sen ruotsinkokeen kanssa, luojan kiitos.

Ei minulla oikeastaan edes mitään kunnon asiaa ole, tahdoinpahan vain kirjoitella ja ihkuttaa sitä yhtyettä ^^' Ei nyt ole oikein semmosta kunnon vitutuksen asiaakaan tässä ajankohtaisena, paitsi mitä nyt noi lissut, mutta se on kyllä aina.

Myöhässä taas

Onhan tässä pitänyt kirjoittaa jo aikaa sitten, jo viime kuulle. Niitä halloween kuvia en saanut aikaiseksi ^^' Mutta jospa koittaisin lahjoa teidät kämäisellä kuvatarinalla sitten kuhan Anda saa lähetettyä mulle sen kamerassa olevat otokset.

Tässä pitää nyt vähän palata ajassa taaksepäin. Pari viikkoa sitten (varmaan loman jälkeen) oli kyllä niin ankea viikko ettei mitään rajaa. Joka päivä oli niin väsynyt ja stressaantunut ja ahdistunut olo. Ja silloin sattui vielä olemaan kokeita ja hygieniapassin testikin tuli kivana yllärinä, läpi sen kuitenkin pääsin. Ruotsin kokeessa meinasi tosin tulla itku, kun siitä ei tuntunut tulevan oikein mitään. Aika nuutunut oli myös se viikonloppu, olisi tehnyt mieli vain maata peittojen alla.
Mutta sitten, seuraava viikko olikin mahtava, kaikki onnistui. Päivät meni hyvin, koko ajan oli kivaa eikä semmoiset pikku kompastukset vetäneet heti naamaa kurttuun. Perjantaina sitten Anda oli tosiaan yötä, oli tarkoitus kierrellä ulkona ja ottaa valokuvia meidän "asuista", mutta eihän siitä tullut paskan vittuakaan kun oli niin pimeää. Lisäksi minulle meinasi tulla kiire, sillä sain loisto idean ottaa pienet päiväunet koulun jälkeen. Tultiin sitten lopulta sisälle takaisin kylmissämme ja päätettiin kuvailla nukkeja, joskin sekin onnistui vasta seuraavana aamuna. Ja näistä otoksista tosiaan olisi sitten kuvatarinaa luvassa jahka saan ne kuvat + jaksan orjentoitua siihen. Muuten lähinnä puhuttiin ja Anda piirteli Kharon x Belial pornoa (Jee!) kun minä simahdin hetkeksi siihen vierasvuoteelle.
Nukkeihin liittyen sain vihdoin tilattua niitä tavaroita, mukaan lukien kuminauhat ja koukut. Saadaan noi keskikokoiset pojut kiristettyä ja Wilhelmin kädet vaihdettua. Eri asia milloin saan ne maksettua 8_3 Lucariksellekin aloin tuossa käsitöissä tehdä semmoista lyhyttä huppuviittaa (?) jotta saisi pieni edes jonkin hieman menninkäismäisen vaatteen. Muut kuteet onkin sitten vähän suunnitelmien alla.

Tämäkin viikko alkanut ihan hyvin, mitä nyt tänään kärähti käämit valtakunnallisen matikankokeen jälkeen, mutta sen takia noin kolme tuntia mökötettyäni asia tuntui jo ihan unohtamisen arvoiselta. Asiaa helpotti se että pianotunti meni täydellisesti. En ole koskaan soittanut Petite Valsea yhtä loistavasti kuin nyt, vaikka onhan siinä toki vielä hiomista, mutta nyt siinä selvästi oli semmoista eleganssia ja elävyyttä. Tosin se vähän kirpaisi kun sain kaksi uutta kappaletta + on vielä yksi viime viikolla saatu. Saa nähdä tuleeko mitään, vaikka se toinen uusimmista on aikas helppo. Mutta jos soitan huomenna ja siitä eteenpäin tiistaihin asti, niin ehkä pärjään. Muutenkin pianotunnit olleet jotenkin helpompia, yksi stressaamisen aihe siis vähemmän. Ainakin toistaiseksi.

Minorukin olisi ehkä tulossa itsenäisyyspäivän tienoilla täällä käymään, ainakin semmoista tuo ehdotteli. Katsotaan nytten ja toivotaan että menisi hyvin jos hän tulee. Muuta tämmöistä hauskaa toimintaa ei muistaakseni ole luvassa, vain orkesteri konsertti ensiviikolla, eikä se ole kivaa ja sen ansiosta mukavat treenit neljänä päivänä. Ehkä niistä selvitään vaikka jalat puutuu ja selkään alkaa koskea siinä seistessä, olenhan lyömäsettiossa.
  Mutta ei tässä varmaan muuta, lähinnä on tehnyt mieli kitistä noista mielentiloista. Toivotaan että seuraava postaus olisi jotain kuvallistakin ja mieluiten että siihen sisältyisi se tarina. Tosin tahdon hieman enemmänkin tekstejä kuulle kuin yksi tai kaksi. Pitää vähän ahkeroitua.