Wilhelmille meikkiä

...huonolla menestyksellä. Joo, rohkenin siis vihdoin ottaa siveltimet ynnä muut kätösiini ja suhrata pojan naaman oudoksi. Ensin tosin piti hommata puuttuvat tarvikkeet kuten nyt vaikka kuivapastillit. Nepä sitten löytyivätkin länsi-suomesta jossa käväisin alkuviikosta veljentytön ja äidin kanssa. Käytiin pää paikan lisäksi Salossa, Nokian Eden kylpylässä uimassa ja Särkänniemessä Tampereella. Matka ei ollut mikään maailmoja mullistava, hoten unohtakaamme se. Enempää selitystä ette saa, mitä nyt että sukulaiset (täti etenkin) rupesivat ottamaan pannuun yllättävän nopeasti.

Mutta sittenpä tähän pää aiheeseen, eli Wilhelmiin ja minun paskoihin meikkaustaitoihini.
Pojua ei olekkaan vielä pahemmin esitelty tässä blogissa, mutta kerrottakoon että oli pirun likainen, kun meille tuli ja varustuskin oli huonoa (silmät, hiukset jne) Nyt on asiat jo paremmin.
Otetaan alkuun muutama kuva vanhan nassun ja uuden tukan kanssa :3
(anteeksi kehno valo ja huonot kuvat)

 Ja pahoittelen vaihe kuvien vähyyttä, koska oli aikasta myöhä (illalla yhdeksästä kahteentoista väsäsin tätä) ja en jaksanut koko ajan keskeyttää työtä ja napsia kuvia. Lisäksi paska valaistus joten se rajoitti kuvailu intoa.

Ehdin jo sitten tuossa yöllä kauhistella miten perseelleen koko homma meni, mutten jaksanut asian eteen mitään tehdä, jotenka painuin nukkumaan. Seuraavana päivänä sitten koin järkytyksen, kun päivänvalo paljasti sen minkä olin saanut aikaan. Huulet olivat minusta aivan järkyt (poika kun on ihan sairaan paljon tytön näkönen) siis liian tummat ja liian räikeän pinkit. Olin siis sotkenut hieman väriä glossiin ja sitä myötä huulet tummenivat kivasti. Siispä huulet vaihtoon.

Noin, nyt olen niihin itse tyytyväinen. Tällä kertaa tein ne vaaleammalla enkä sotkenut glossiin väriä.
Siinäpä siis huonoja kuvia pikku Wilhelm pojasta. Hänestä voisin kertoa enemmänkin tässä, mutta vanhemmat häätää koneelta (ja postauksen piti tulla jo eilen, mutta koska isä.)