Äidinkielen kaksoistunnit = kärsimys
Mä en kestä meidän luokkalaisia! Aine ja ope ovat ihan kivoja, mutta ne tampiot, ei pysty. Onko vaikeaa istua paikoillaan ja pitää turpansa kiinni? Ei jumalauta.
Ja iloiseksi asiaksi luettakoon että sain elämäni ensimmäisen pleikkarin vihdoin toimintaan ja nyt harjoittelen pelaamista jollain älyvapaalla pikkulasten seikkailu pelillä. Kirjastostalöytyy.com
Kokoaika on sellanen saamaton olo. En jaksa, kykene, osaa. Perkele.
Ja pahaolo, kaikkien muiden puolesta. Ihan joidenkin randomejen tyyppien joita en ees tunne, mut tiedän että niil ei mee hyvin. Sit istun iltani käppyrällä jossain nurkassa ja kuuntelen jotain angstista. Tai hakkaan Rich:iä, ärsyttää vielä enemmän kun se on epävireessä. Uusimpana angstin hallinta keinona hakkaan nyrkkeilysäkkiä, mutta hanskat unohtu ja oikea käsi vähän turposi ja on ihan sairaan kipee. Yleensä, jos vain mahdollista, lähden ulos ja juoksen. Juoksen kauas, kauas pois. Juoksen niin pitkään kunnes tulee verenmaku suuhun ja hengittäminen käy melkein mahdottomaksi. Sitten yskin jossain pimeessä metässä ja pitelen kylkeäni. Ja toinen kikka...no, veitset. Mutta ei siitä sen enempää.
Ja olen huomannut että vapisen/tärisen melkein kokoajan, vaikka olisin ihan lämpimässä paikassa. Yleensä se on oikea käsi. Yhtäkkiä se menee kylmäksi ja alkaa täristä ja viime aikoina se on ollu kumman voimaton, ei jaksa juurikaan nostaa yksikseen mitään. Ja muutenkin, on koskenu takaraivoon ja niin edespäin. Toivotaan ettei mikään verisuoni napsahda päästä.
Ja teitä kaikkia, jotka nyt jaksoitte lukea loppuun, varmasti kiinnnosti tämä valitus ynnä muu roska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti