Noniin, nyt kävi veli ja sain ne kuvat koneelle.
Eli siis, herraseni tuli tiistaina. Kun koulusta tullessani katoin postin ja huomasin että saapumisilmoitus lappu oli laatikossa alko hirmunen huuto ja sauvakävelyllä ollu mummo katsoi ihmeissään.
Sitten odoteltiin vain että äiti tulee töistä niin päästään hakemaan paketti.
(Anteeksi, en jaksa kääntää kaikkia kuvia)
Tämmöinen sieltä tuli, nuo paperit tossa päällä on sensuureja XD
Ja kun olin ehtinyt ihastus kuplamuoviin ja ilmastointiteippiin, -joita oli paketin päällä tiiviisti- alta paljastui pahvilaatikko, joka oli tiukasti kiinni ilmastointiteipillä. Jippii, lisää teippiä -.-
Pahvilaatikon alta tuli esiin valkoinen laatikko.
Lähikuva tekstistä/logosta laatikon päällä.
Noi kengät >w<♥
Noniin, sitten saatiin satiiniset huovat pois herrasen päältä. Kuplamuovia!
Pää ensiksi pois kuplamuovista. Suloset kasvot on. Ja ilmanen face-up, vaikka sanoin etten halua.
Käden kuplamuovit oli kuin nyrkkeilyhanskat XD
Mihih ^w^ Suloinen otush.
Vihdoin kaikki kuplamuovit irti ja herra seisoo omilla jaloillaan ilman tukea.
Hiukset päässä.
Hiukset olivatkin pidemmät kuin olin luullut, mutta sehän on vain plussaa.
Ja ilmaiskengät. Tuo mieleen cowboyt.
Sitten lahja peruukki päässä....
...joka on paljon lyhyempi kuin harmaa.
"Anna jotain...."
Siinäpä niitä. Ihana herranen. Ja häntä kutsumme Herra Nimettömäksi, pidetään vähän tarkempi nimi vielä salassa, eikö niin?
Toivottavasti hän saa pian kaverin.
Joo, meillä tehtiin kuviksen valinnaisessa savitöitä pariviikkoa sitten. Itse tein munakoison.
Tänään me saatiin ne takaisin, kun ne oli poltettu, ja arvatkaa mitä? Minun munakoisoni oli ainoana savityönä hajonnut uunissa. Kolmeen osaan. Ja sitten kun sitä lasitettiin, niin minulta mämmikouralta se lipesi kädestä ja lohkesi vielä yhteen osaan. Nyt on siis munakoiso neliosainen palapeli. Eikä ollut violettia lasitetta, piti tehdä mustalla. Ei sillä, kaunis väri mustakin on.
Niin että savityöt ovat syvältä, ainakin minun mielestäni.
Ai niin, Herra Nimetönkin kotiutui tiistaina. Kuvia hänestä saatte ehkä myöhemmin tänään kun tietotekniikkanero veljeni tulee auttamaan niiden siirtämisessä.
Pahus, minun piti kirjoittaa eilen, mutta en sitten kerennyt.
Uudet ystävyyssuhteet ovat mukavia ^^ Loimme Enwien, I:n ja Kääpiön kanssa uuden sellaisen. Olemme jo pitkään Enwien kanssa stalkkeroineet erästä tyttöä, joka näyttää olevan aina yksin. Emme ole kuitenkaan uskaltaneet ottaa kontaktia, mutta eilen rohkaisimme mielemme. Tai no, minä kävin tekemässä ensimmäisen liikkeen.
Minä: *kävelee sen tyypin luo* Moi, mikä sun nimi on?
N: *sanoo nimensä pelästyneenä*
Ja minusta sai niin hyvän kuvan: Mustiin pukeutunut, siniset hiukset, korvat täynnä reikiä ja kaulapannasta korvarenkaaseen johtava metallinen ketju. Se taisi pelästyä minua, vaikka vakuuttelin kyllä että me olemme kaikki olemme kilttejä ja haluamme tutustua. Luulikohan se että mä hakkaan sen? *nyyhkis* En minä ole ilkeä, hieman hullu vain.
Ja ensivaikutelman hienoutta lisäsi se, että Kääpiö tiputti minut penkin selkänojalta maahan. Siinä minä sitten räkätin hulluna, niinkuin kaikki muutkin. Toivottavasti se ei juokse pakoon seuraavalla kerralla.
Kirjastossa on erittäin hauskaa kavereiden kanssa. Muhahhaa!!! Pilasin Kääpiön pallo pelin, mutta silti se nilkki pääsi edelle. Se uhkasi tiputtaa minut uudestaan penkin selkänojalta, mutta ei lumelle vaan koville betonilaatoille. Siinä voisi olla sitten piipaa-auton paikka.
Ja miten se parin tunnin kirjasto reissu venähti? Sitten tunkeuduttiin Enwien ja Kääpiön kanssa kaverille ja pelattiin Amnesiaa 8DD Tästä päivästä lähtien, nyan cat herättää minussa kylmiä väreitä.
Ja se sama henkilö johon tutustuttiin eilen, sai minusta ja Enwiesta hyvän kuvan maanantaina.
"Ja sinäkö et sitten yhtään ole pervo?" ~Enwie
"En, en yhtään." ~Minä
"Et, et todellakaan."~E
"Minähän olen sivellisyyden perikuva."~M
"Joo, niinhän sinä olet juu."~E
Ja Herra Nimettömällekkin pitäisi keksiä oikea nimi, ennen kuin tuo "Herra Nimetön" vakiintuu (taitaa tosin olla jo melko vakiintunut) Ja vanhemmista ei ole nimen keksimisessä apua.
"Onko äiti sulla ideoita?~Minä
"Anna sille nimeksi vaikka Sandra." ~Äiti
"Äiti! Se on mies!"~M
"Eikä ole, sillä on pitkä tukkakin."~Ä
"*facepalm*"~M
Hitto, pitäisi päivitellä useammin, mutta kun mulla on tylsä elämä enkä keksi mitään. Tai jos onkin jotain niin en jaksa kirjottaa. Ja tympii tää ulkoasu, pitäis vaihtaa ja ehtiä väsätä ne sateenkaaret toho yläkuvaan, mutku en vaan saa aikaiseksi -.-'
Minä taidan lopettaa tämän erittäin tylsän postauksen tähän.
Mä en kestä meidän luokkalaisia! Aine ja ope ovat ihan kivoja, mutta ne tampiot, ei pysty. Onko vaikeaa istua paikoillaan ja pitää turpansa kiinni? Ei jumalauta.
Ja iloiseksi asiaksi luettakoon että sain elämäni ensimmäisen pleikkarin vihdoin toimintaan ja nyt harjoittelen pelaamista jollain älyvapaalla pikkulasten seikkailu pelillä. Kirjastostalöytyy.com
Kokoaika on sellanen saamaton olo. En jaksa, kykene, osaa. Perkele.
Ja pahaolo, kaikkien muiden puolesta. Ihan joidenkin randomejen tyyppien joita en ees tunne, mut tiedän että niil ei mee hyvin. Sit istun iltani käppyrällä jossain nurkassa ja kuuntelen jotain angstista. Tai hakkaan Rich:iä, ärsyttää vielä enemmän kun se on epävireessä. Uusimpana angstin hallinta keinona hakkaan nyrkkeilysäkkiä, mutta hanskat unohtu ja oikea käsi vähän turposi ja on ihan sairaan kipee. Yleensä, jos vain mahdollista, lähden ulos ja juoksen. Juoksen kauas, kauas pois. Juoksen niin pitkään kunnes tulee verenmaku suuhun ja hengittäminen käy melkein mahdottomaksi. Sitten yskin jossain pimeessä metässä ja pitelen kylkeäni. Ja toinen kikka...no, veitset. Mutta ei siitä sen enempää.
Ja olen huomannut että vapisen/tärisen melkein kokoajan, vaikka olisin ihan lämpimässä paikassa. Yleensä se on oikea käsi. Yhtäkkiä se menee kylmäksi ja alkaa täristä ja viime aikoina se on ollu kumman voimaton, ei jaksa juurikaan nostaa yksikseen mitään. Ja muutenkin, on koskenu takaraivoon ja niin edespäin. Toivotaan ettei mikään verisuoni napsahda päästä.
Ja teitä kaikkia, jotka nyt jaksoitte lukea loppuun, varmasti kiinnnosti tämä valitus ynnä muu roska.
Joo, on tässä tullut todettua että meidän luokkalaisia ei ole älynlahjoilla siunattu. En ole oikeesti ikinä tavannu niin, niin, kuuntelemattomia -no joo paitsi ehkä minä itse- ihmisiä. Suoraan sanottuna tyhmiä.
Kuuntelisivat ja yrittäisivät edes olla kiinnostuneita. Nekin asiat joita on jauhettu monena vuonna ovat edelleen täyttä hepreaa. En voi uskoa.
Ja toinen asia. Onko pakko kiljua käytävillä niin sairaan kovaa? Päätä särkee kun joutui kuuntelmaan suoraa huutoa viisitoista minuuttia. Ja mikä ihme se on että erillaisuus on todella huono asia? Minun puolesta ne saa olla vaikka tuollaisia tampioita, mutta antaisivat sitten muitten olla myös sellaisia kuin ovat. Minä en voi ymmärtää. Ottasivat ne läpät pois silmiltä ja katsoisivat pikkuisen avarammin tätäkin maailmaa ja sen ihmisiä.
Kotona menee yhtä hyvin. Vihaan isääni. Voisi alkaa sekin pikkuhiljaa tajuamaan että minä olen minä enkä kukaan muu. En ole kuten siskoni ja veljeni. Mutta kun ei. Vielä minä joskus lähden tästä taloudesta lätkimään, ihan helppo juttu. Ja kylä minulla on paikkoja mihin mennä. Tuossa lähellä, kuusitaimikossa on sellainen piilopirtti jonka rakensin kaverin kanssa. Oho, nyt lipsahti.
Ja jos karkaan musta ilmotetaan vissiin sossuille ja ne ottaa mut huostaan. Sit teen sossuille selväksi että vanhempani eivät voi huolehtia minusta ja vaadin uutta perhettä. Sellasta sateenkaari perhettä, jossa mulla on kaks isää 8DD
Ja sitten loppuun vielä sellainen iloinen juttu. Uus lukija, tunnistin sut kyllä
Hyvää uutta vuotta 2012! Ette pääse minusta (luultavasti) tänäkään vuonna eroon!
Juuh, on ollu aika jännä vuodenvaihde. Saatiin luultavasti väliaikainen uusi perhenjäsen, ulkoa löytynyt ajokoira narttu, jota kutsun itse Lukaksi. Sulonen otus.
Hänen kuvansa.
Sit on ollu jotenki angstinen vuoden alku, synkkä mieli taas jostain mitättömästi. Perkele.
