Hyvää joulua! (hiukan myöhässä)

Hyvää joulua vaan itse kullekkin säädylle. Ja tosiaan lievästi sanottuna myöhässä.

 

Tässä on sitten Organisaatio XIII 

Eikö olekkin hieno? Itse hahmot tehtiin kotsan tunnilla monta viikkoa sitten Enwien kanssa, kummallakin on kaikki kolmetoista jäsentä. Liimailin omani sokerikuorrutteella piparilevyyn.

Meikkileikkejä

Jooh, elikkä oli hiukan tylsää, joten suttasin naamaani. Tuli sellanen kauhee pakkomielle töhertää. Kuvien laadut kusasee varmaanki, eikä itse kuvan sisältökään mitään priimaa ole XD Koittakaa kestää. (älkää välittäkö pärstästäni)

Siinäpä sitten. Oisko ne jotain kukkien terälehtiä? :D Aurinko?

    Siinä sama meikki silmä kiinni.

           Luultavasti sen piti olla siipi. Ihan kiva tuli ^^

    Myyh >.< Laatu on perseestä. Silmät yli menee kajaalilla piirretty viiva ja sen alla on pisara, joka se ei näytä pisararalta.

 Tässä neljäs meikki joka on vittumainen pestä pois. Käytin tekemiseen myös tussia ja huultenrajauskynää.

                  Lopulta meikkasin kummatki silmät.

         Vielä yksi kuvanen samaisesta meikistä. Samperin luomiväri ei näy  D:<


Tämmöstä näin joululoman aluksi.
Haa, eka valokuva postaus =D

Viikonlopun jälkeistä päivittelyä.

Juuh, oli oikein hauska viikonloppu 8D Andawarudoichin yökylä syndet nääs, kiitos päivänsankarille, hyvät kemut oli.

Ihmiset, kertokaa satuja iltaisin. Varisnkin jos olette isommassa kaveriporukassa, jokaisen pitää kertoa eri aihepiiristä omanlainen satu. Niiden pitäisi varmaan nukuttaa, mutta joskus se toimii vähän päinvastoin.

Tulevalle herralleni pitäisi myös keksiä se nimi, nykyisin sitä kutsutaa nimillä Herra Nimetön tai Nimeämätön. Pitää keksii jotain ennenkuin leimaudun tohon nimeen.

Amnesia on hyvä, kammottava ja hullu peli, jossa ei ole mitään järkeä. Ihmiset, pelatkaa sitä. Pelattiin sitä siellä synttäreillä ja heti kun morsokenttä tuli, niin minut lyötiin puikkoihin. Olin kuulemma porukan rohkein. Just joo, tota ne ei usko itekkään.

Ja nyt vain..... odotetaan

Jooh, elikkäs nyt on oma hartsimöykky tilattu ja maksettu. Enää jäljellä siis odottaminen.
Odottaminen. Oi, kuika vihaankaan odottamista.

Herranjestas, mikä show tilaaminen oli ja maksaminen samanlaista. Mutta hengissä ollaan, minä ja äiti. Tekniikan ja internetin ihmelapset. Just.

Next Level:  Haaste: Keksi hänelle nimi.

No, voi vittu. Keksiminen ei ole minun lajini.


Tässäpä sitten teillekkin nähtäväksi:
Nukke
Kengät  <--- mustina
Hiukset

Silmiä en vielä tilaa. Katotaan, jos mukana tulevat ois mieleiset.

Salaliitto

Vasta nyt olen alkanut tajuta, että minut houkuteltiin pikkuhiljaa mangan, animen ja tähän ernuilun maailmaan.

Jumaliste, miksi en huomannut sitä aiemmin? Tämä oli salaliitto, juoni, jossa käytettiin apuna luontaista heikkouttani: Uteliaisuuttani.
Minut kiedottiin vaivihkaa kaikkeen tähän. Salaa tajuntaani ujutettiin kaikenlaista. Ilman, että huomaisin mitään, en tietenkään huomannut.

Minulle soitatettiin Tämä ja Tämä. Jäin niihin koukkuun, kuuntelin niitä kun kaverini oli lähtenyt ja vielä monesti sen jälkeen. Vaikka vihasinkin kaikkea japanilaista, en voinut olla pitämästä näistä. Ne olivat koukuttavia. Tarttuva rytmi, mukaansa tempaava sävel, kauniit äänet.
Minulle näytettiin kuvia hartsinukeista, pidin niitä kauniina, ihastelin niitä. Ne olivat taianomaisia ja siroja.

Minulle kerrottiin eri sarjoista, kuuntelin hymyillen, koska minut oli opetettu kohteliaaksi. Muistin ehkä jotain, kun minulta kysyttiin ja halusin sillointällöin syvempiä selvityksiä. Minua alkoi kiehtoa tämä outo maailma, jota niin syvästi vihasin.
Mutta en suinsurminkaan aikonut ruveta lukemaan mangaa tai muutakaan, olen nimittäin itsepäinen, enkä anna periksi.

Niin minä ajattelin, vaan toisin kävi.

Luin kirjastossa erästä pokkaria ja pienen opettelun jälkeen ymmärsin missä järjestyksessä ruudut luetaan.
Pyysin kaverilta Narutoa, jäin koukkuun.
Minusta tuli addikti, en pääse siitä enää irti.

"Hyvä on! Luovutan! Te voititte! Te saitte minut lukemaan mangaa, olemaan otaku. Juonenne onnistui! Minä hävisin!"

Sairasko?

Onko sairas jos satuttaa itseään?

Onko sairasta nauttia kivusta?

Jos minuun sattuu, haluan satuttaa itseäni lisää. Haluan tuntea kun veitsi porautuu käsivarteeni, jalkaani, sormiini, ranteeseeni, ihan mihin vain.

Se saa sisälläni olevan hirviön huutamaan ilosta, angsti minäni värähtämään mielihyvästä ja pienen minäni käpertymään kerälle epätoivon riepotellessa sitä.

Onko sairasta jos arpia on yli kaksikymmentä?

Olenko sairas, vai ainoastaa outo?

Hirviö

Sisälläni asuu monta persoonaa.

Yksi niistä on erittäin murhanhimoinen. Illan pimetessä se astuu esiin ja valtaa mieleni, kehoni ja sieluni.
Se janoaa niiden verta, keitä vihaan, mutta useimmiten se saa tyytyä minun vereeni.

Toivon/pelkään että se tulee esille koulussa. Rikotut tavarat, hakatut seinät ja veriset ranteet. Ne eivät sovi ihmisten ilmoille.
Se odottaa, se odattaa hetkeä jolloin minun tahtoni murtuu ja annan sen tulla esiin, annan sen tyydyttää janonsa muiden verellä.


The secret side of me, I never let you see
I keep it caged but I can't control it
So stay away from me, the beast is ugly
I feel the rage and I just can't hold it

It's scratching on the walls, in the closet, in the halls
It comes awake and I can't control it
Hiding under the bed, in my body, in my head
Why won't somebody come and save me from this, make it end?

I feel it deep within, it's just beneath the skin
I must confess that I feel like a monster
I hate what I've become, the nightmare's just begun
I must confess that I feel like a monster

I, I feel like a monster
I, I feel like a monster

Sanat ovat tästä biisistä: Skillet-Monster


(Anteeksi, en ole päivitellyt pitkään aikaan)