Wish we could turn back time to the good old days

Hienoa kun tuumin että olisin kirjoittanut tänne tässä kuussa jonkun järkevämmänkin postauksen kuin näitä kuun viimeisenä päivänä kirjoitettuja kirosanoilla kuorrutettuja stressi postauksia. En kuitenkaan oikein keksinyt mitään järkevää aihetta ja lisäksi voimavarani olivat melko vähillä jotta olisin saanut järkevästi jäsennellyn tekstin aikaiseksi. Nimittäin en saa edes rästisissä oleviin äikän esseissiin asiallista tekstiä aikaan ja se onkin osasyy voimien puutteelle. Jotkut fiksut tästä saattaa jo osata päätellä sen, että tämäkin kuu meni edellisen tapaan koulun aiheuttaman stressin kourissa. Ja syy kaikkeen olen taas minä oman laiskuuteni kanssa. Bilsan tutkielmani viime jaksosta sain kyllä vihdoin valmiiksi viime viikolla, kun tajusin että deadline on parin päivän päästä. Mutta kun yhden rästin saa pois niin on jo toinen tilalla.

Onneksi tämän viikon perjantaina koittaa vapahdus, hiihtoloma nimittäin. Kiskot vievätkin minut jo perjantai iltana taas etelään pääkaupunkiseudulle. Melkein viikko tulee siellä sitten vietettyä luojalle kiitos. Tosin ihan mistään makoilusta ei lomalla ole kyse nimittäin majoittajallani on koulua, koska hänen lomansa meni jo. Niinpä nousen joka aamu samaan tapaan kuin olisin itsekin menossa kouluun, mutta en sentään hänen kouluunsa mene istumaan vaan aion seikkailla Helsingissä. Tästä asiasta olen aikas innoissani sillä olen aina halunnut ajaa ratikoilla ja metrolla niin paljon kuin vain haluan ja nousta mielenkiintoisen näköisellä pysäkillä pois ja vain katsoa mitä löydänkään.
   On minulla toki päivieni ratoksi myös ihan suunniteltua ohjelmaa kuten luonnontieteellisessä museossa vierailu ja parin kaverin näkeminen. Lisäksi ajattelin tuoda koulutehtäväni mukanani ja lukea Sofi Oksasen Puhdistusta jossain mukavassa kahvilassa, se kun on äidinkielen kurssin takia luettava. Tuumin myös ottavani yhden esseeni mukaan jos senkin saisin tehtyä kahvin ääressä istuessani. Tosin ongelmaksi voi muodostua se että huomioni eksyy helposti tarkkailemaan muita ihmisiä tai vain haaveilemaan. Kaverit ehdottivat että etsisin mahdollisimman syrjäisen kahvilan liiallisten virikkeiden välttämiseksi. Katsotaan saanko mitään aikaan, jotkut ainakin sanoo että vieras ympäristö saattaa saada tehokkaammaksi. Kaverit myös kannustivat kuvaamaan joitain pätkiä retkistäni Helsingin kaduilla joten toivottavasti videonlaista olisi myös luvassa tulevaisuudessa. En kyllä yhtään luota editointi taitoihini, mutta ehkä jostain tämmöisestä ei niin merkityksellisestä on hyvä aloittaa.

Ennen hupia pitää kuitenkin vielä raataa. Tälläkin viikolla pääsen aikaisintaan kotiin puoli neljän jälkeen kiitos autokoulun jonka aloitin jonkin aikaa sitten. Ei siinä muuten mitään, mukava opettaja ja ihan mielenkiintoisia asioita. Ruotsin sanakoekin vaanii torstaina, viime viikon sanakoe meni ihan päin persettä ja menee uusintaan heti kun sen kerkeän suorittamaan tämän kaiken muun ohessa. Kesätyön sain sentään haettua aivan äsken, tosin vasta yhteen paikkaan joten katselen josko voisin hakea vielä jonnekin muualle.

Myös jatko-opintoja on tullut mietittyä melko paljon niin kavereiden kanssa kuin yksinkin. Ylipäätään tulevaisuuden asusimia, tuloja, työ- ja opiskelupaikkoja on ehkä tullut pähkäiltyä enemmän kuin olisi tervettä. Sen vastapainoksi on tullut muisteltua entisiä aikoja, kun sai niin suurta draamaa pienestä aikaan. Nykyisin tekisi mieli matkustaa lyömään omaa entistä itseä avokämmenellä poskelle jotta lopettaisi sen valittamisen kun paljon raskaampaa on luvassa. Toisaalta välillä vain naurattaa miten naiivi on ollut ja välillä vain hävettää miten tyhmä on ollut.
   Kyllä sitä välillä silti haluaisi takaisin. Yläaste kaveri joka muutti pois opiskelujen perässä tulee mieleen randomista tuoksusta, vanha muki joka saatiin synttärilahjaksi muistuttaa tyypistä jonka kanssa meni jo kauan sitten poikki, mutta joka oli silti lapsuuden paras kaveri, anime pojan kuva tuo mieleen roolipelin joka oli vuonna 2011 henki ja elämä, kappale jonka löysi vahingossa uudelleen muistuttaa miten paskaa oli neljätoista kesäisen elämä ja odotettiin vain sitä kun oltaisiin kahdeksantoista ja kaikki luistaisi kuin tanssi. Jos voisin tavata entiset itseni viimeisen viien vuoden ajalta nauraisin varmaankin päin naamaa, voi kun te luulitte että teillä oli vaikeaa ettekä selviä enää hetkeäkään. Paskat, kyllä te selvisitte. Ja ehkä joskus vuosien päästä luen tätäkin uudestaan ja nauran kohta 18-vuotiaalle minälleni miten tyhmä olin tänä päivänä kun en uskonut, että elämä jatkuu ja kyllä vielä johonkin päädytään ja asiat tulee järjestymään.

(tumblr)