Eihän tästä tule jumalauta enää yhtään mitään.
Oon ollu koko syksyn aivan vitun kuollut ja rikki ja saatanan kiireinen. Nyt hieman helpottaa, ehkä.

Hupsista perkele

:)

Vittu

Miks ees pidän tätä blogia kun en saa tänne mitään edes julkaistuksi?

Panikkipostaus

Oon kauhee ku jo kolmas postaus jonka jätän tilaan: "Kirjoitan sitte joskus"

(Taas tämmöinen vuoroaan odottava merkintä)

Häippäisen kohti Seinäjokea Provinssiin huomenna joten en kerkeä kirjoittaa ja erinäisten kesä kiireiden takia en ole saanut tätä aikaisemminkaan aikaan. Juuh, katsotaan milloin tämän  saan kun huhtikuukin on tekemättä ja toukukuu jäi välistä.

(tähän tulee myöhemmin postaus)

Olen juomassa ja kaveri kirjoittaa puolestani jotta saan tälle kuulle edes yhden postaukse. Kirjoitan myöhemmin.

Kehä 3 on mun suojamuuri

Huom. Mul on video pätkiä Helsingistä, mut niiden kans on teknisiä ongelmia, joten voi mennä aikaa ennen kuin ne saan tänne.

Viikko Helsingissä oli ihaninta taas hetkeen. On vaan sääli että noin kuuden päivän onnellisuus pirstoutuu muutamassa tunnissa paloiksi, melkeinpä heti kun kehä kolmosen ulkopuolelle oltiin päästy. Mut jospa ensin niitä iloisia juttuja.

Pysyin junassa ihan hyvin hereillä, kun juttelin muutaman muun matkustajan kanssa. Ihan hauskoja ja ajatuksia herättäviä keskusteluja tuli käytyä, pidin kovasti.
Vielä enemmän pidin kuitenkin itse siellä olemisesta. Oli taas joku jonka vieressä nukkua, ratikat kolisi ikkunan alla, oli kaupungin valoja ja naurua.
    Lauantaina käytiin kaupungilla ja minut vietiin syömään ihan kunnon ravintolaan. Vieläpä sellaiseen jossa en ollut ennen käynyt, joten juttu oli aika kokemus. Hyvä kokemus kuitenkin, koska ruoka oli taivaallista vaikka sitä joutui jonkin aikaa odottamaan.

Sunnuntaina näin Kisua kahvin merkeissä ja puhuttiin taas suumme puhtaiksi ja kurkkumme käheiksi asioista. Tapasin myös Ivanin ystävän Oliverin kasvotusten ensimmäistä kertaa. Harmi että aikaa oli aika niukalti, olisin mielelläni keskustellu syvällisemmin ja paljon jäi kysymättä. Hällä olikin seuraavana päivänä synttärit, joten piirtelin silmät ristissä illalla sitten vielä jotain hänelle. Olin menettää hermoni pöllön kanssa, en juurikaan piirrä elukoita.

Arkipäivät olinkin jännän äärellä, sillä sain selvitä yksinäni Helsingissä Ivanin ollessa koulussa. Maanantai alkoikin hyvin kun saatettuani toisen kouluun, en löytänyt ostarille takaisin, mutta onneksi putoan aina jaloilleni ja pääsin oikeaan bussiin pari pysäkkiä liian aikaisin. Onni onnettomuudessa. Takaisin tullessa jäin liian aikaisin pois ja eksyin uudestaan. Piti kysyä parilta pikku tytöltä neuvoa ja lopulta löysin koulun. Onneksi seuraavina päivinä paransin vain suoritustani ja olin joka kerta aikaisemmassa. Istuin lopulta sisällä aina odottamassa Ivanin tunnin loppumista, kun en halunnut jäädä ulos kylmettymään. Maanantaina seuraa tarjosi myös Engaru joka tuli shoppailemaan päiväksi Helsinkiin.

Tiistaina sivistin itseäni Luonnontieteellisessä museossa. Tiedollisesti siellä ei minulle mitään uutta ollut, mutta pidin kovasti eläimistä mitä siellä oli sekä jääkausi näyttelystä. Pistän alas muutaman kuvan. (en kyllä läellekkään kaikkia) Kävin tiistaina myös vaihtamassa tragukseeni oikeanlaisen korun ja nyt on paljon parempi, voin käyttää nappikuulokkeita jälleen.
Keskiviikkona pyörin vain ympäriinsä ja kävin elokuvissa. Zootopia oli hyvä elokuva, suosittelen. Torstaina shoppailin varmaan eniten koko reissun aikana. Ostin Monkista shortsit ja ananas kuvioiset sukat ja New Yorkerista paidan ja t-paita hupparin. Lisäksi aiemmin viikolla cyberistä yhden topin. Kaikki vähän kesää varten mutta ei voi mitään. Myös uusia kangasmerkkejä takkiini tuli hankittua sekä Lushilta kasvonaamio, jonka tosin kotiin tullessani tiputin pesuhuoneen lattialle ja purkkiin tuli halkeama. Ei pitäisi aina koittaa kantaa kaikkea yhdellä kerralla. Pari mangaa Fantasiapeleistä ja herkkuja Tokyokanista.

Kahviin paloi rahaa kuten varmaan huomaa

Susi

Metsäpeura

Pyton

Stellerin merilehmän luuranko, nämä on kuolleet jo sukupuuttoon

Mammutit oli vaikuttavia, olin lyhyempi kuin niiden etujalka

Löysin myös sattumalta aivan ihania taloja

Viimeisenä iltana meillä oli kunnon pastel iltapala

Loppuun vielä ajatuksen pätkiä tuolta reissulta. Ehdotelkaa muuten mulle jotain aiheita tuonne kommentteihin jos jollakin on ideoita. Asia tai ei niin asia postaus jutut kaikki käy.

" Tää kaupunki tuntuu niin kodilta. Ihan kuin oikeesti asuisin jo täällä. Tuntuu hyvältä ajaa aamulla keskustaan muiden mukana ja juosta bussi kiinni kun ei meinaa ehtiä. Tää paikka on niin mua varten."

"Ihmiset täällä on niin kauniita ja erilaisia kaikki."

"Kampissa jaettiin ilmaista karkkia, vanha nainen näytti niin iloiselta kun sai oman maistiais pussin."

"Yhtä tekisi vaan mieli halata tosi pitkään ja mahdollisimman lujasti ja silittää samalla selästä, käyttää galaksillinen tähdenlentoja että kaikki menis viel paremmin."

"Ratikkojen kolina ja metrosta lähtevä ääni kun se tulee asemalle on jumalaista."

"Bussit 14 ja 18 on turvallisia, ne on tasalukuja joten kyllä mä niillä osaan mennä."

"Pelkäsin että vieressä hitaasti kävelevä mummo jää lähestyvän ratikan alle joten hidastin vauhtiani tietä ylittäessäni jotta saisin pelastettua sen jos se ei kerkeäisi pois alta."

"Elokuvissa tulee ennen leffaa Pikku Prinssi elokuvan mainos. Alan itkemään sen aikana ilman syytä, en tosiaan tiedä miksi, en ole edes lukenut koko kirjaa."

"Nostin Ivania odottaessani jalkojani jotta siivooja sai pyyhittyä koko käytävän lattian. Sain hymyn kiitokseksi ja hymyilin takaisin."

"Maantaina sytytin rauttiksen edessä köyhän lehdenkaupittelijan tupakan, tuli hyvä mieli kun oli edes vähän avuksi."

"Itkettää ja naurattaa vuorotellen tai samaan aikaan."

"Tekisi mieli tanssia ja hyppiä onnesta kun kävelen kaupungilla. Hymyilen jokaiselle vastaantulijalle."

"Ennen jos poltin kolme röökiä päivässä se tuntui paljolta. Tuolla poltin melkein joka päivä 4-10 röökiä. Toisaalta kerrankin oli varaa polttaa useampi."

"Vanhat ihmiset itkettää. Niissä on jotain surullista ja ylvästä samaan aikaan."

"Pupu pensaassa surettaa, toivottavasti se ei oo kenenkään vastuuttoman entinen lemmikki."

"Pikku huopalahden rannan talot näyttää ihanilta, mutta tosi kalliilta. Bussien, ratikkojen ja autojen valot on kauniita kun ne loistaa sillalla pimeässä."

"Pysyn rauhallisena tosi pitkään, mut kun ovet menee viimeisen kerran kiinni ja juna alkaa liikkua iskee paniikki ja kurkkua kuristaa. Onko pakko lähteä, miksi aika meni niin nopeasti? Kerkeänkö vielä hypätä pois?"

"Joensuun talot oksettaa, ne näyttää niin pieniltä. Ehdin jo tottua meluun, saanko enää unta kun ikkunan alta ei menekkään ratikka?"

"Ahdistus istuu viereeni junassa jo ennen Lahtea. Muistuttaa miten paljon rästi juttuja mulla on koulussa, lyö mailalla jossa lukee ikävä ja sitten vielä potkaisee päähän ihan muuten vaan. Taas itkettää."

Wish we could turn back time to the good old days

Hienoa kun tuumin että olisin kirjoittanut tänne tässä kuussa jonkun järkevämmänkin postauksen kuin näitä kuun viimeisenä päivänä kirjoitettuja kirosanoilla kuorrutettuja stressi postauksia. En kuitenkaan oikein keksinyt mitään järkevää aihetta ja lisäksi voimavarani olivat melko vähillä jotta olisin saanut järkevästi jäsennellyn tekstin aikaiseksi. Nimittäin en saa edes rästisissä oleviin äikän esseissiin asiallista tekstiä aikaan ja se onkin osasyy voimien puutteelle. Jotkut fiksut tästä saattaa jo osata päätellä sen, että tämäkin kuu meni edellisen tapaan koulun aiheuttaman stressin kourissa. Ja syy kaikkeen olen taas minä oman laiskuuteni kanssa. Bilsan tutkielmani viime jaksosta sain kyllä vihdoin valmiiksi viime viikolla, kun tajusin että deadline on parin päivän päästä. Mutta kun yhden rästin saa pois niin on jo toinen tilalla.

Onneksi tämän viikon perjantaina koittaa vapahdus, hiihtoloma nimittäin. Kiskot vievätkin minut jo perjantai iltana taas etelään pääkaupunkiseudulle. Melkein viikko tulee siellä sitten vietettyä luojalle kiitos. Tosin ihan mistään makoilusta ei lomalla ole kyse nimittäin majoittajallani on koulua, koska hänen lomansa meni jo. Niinpä nousen joka aamu samaan tapaan kuin olisin itsekin menossa kouluun, mutta en sentään hänen kouluunsa mene istumaan vaan aion seikkailla Helsingissä. Tästä asiasta olen aikas innoissani sillä olen aina halunnut ajaa ratikoilla ja metrolla niin paljon kuin vain haluan ja nousta mielenkiintoisen näköisellä pysäkillä pois ja vain katsoa mitä löydänkään.
   On minulla toki päivieni ratoksi myös ihan suunniteltua ohjelmaa kuten luonnontieteellisessä museossa vierailu ja parin kaverin näkeminen. Lisäksi ajattelin tuoda koulutehtäväni mukanani ja lukea Sofi Oksasen Puhdistusta jossain mukavassa kahvilassa, se kun on äidinkielen kurssin takia luettava. Tuumin myös ottavani yhden esseeni mukaan jos senkin saisin tehtyä kahvin ääressä istuessani. Tosin ongelmaksi voi muodostua se että huomioni eksyy helposti tarkkailemaan muita ihmisiä tai vain haaveilemaan. Kaverit ehdottivat että etsisin mahdollisimman syrjäisen kahvilan liiallisten virikkeiden välttämiseksi. Katsotaan saanko mitään aikaan, jotkut ainakin sanoo että vieras ympäristö saattaa saada tehokkaammaksi. Kaverit myös kannustivat kuvaamaan joitain pätkiä retkistäni Helsingin kaduilla joten toivottavasti videonlaista olisi myös luvassa tulevaisuudessa. En kyllä yhtään luota editointi taitoihini, mutta ehkä jostain tämmöisestä ei niin merkityksellisestä on hyvä aloittaa.

Ennen hupia pitää kuitenkin vielä raataa. Tälläkin viikolla pääsen aikaisintaan kotiin puoli neljän jälkeen kiitos autokoulun jonka aloitin jonkin aikaa sitten. Ei siinä muuten mitään, mukava opettaja ja ihan mielenkiintoisia asioita. Ruotsin sanakoekin vaanii torstaina, viime viikon sanakoe meni ihan päin persettä ja menee uusintaan heti kun sen kerkeän suorittamaan tämän kaiken muun ohessa. Kesätyön sain sentään haettua aivan äsken, tosin vasta yhteen paikkaan joten katselen josko voisin hakea vielä jonnekin muualle.

Myös jatko-opintoja on tullut mietittyä melko paljon niin kavereiden kanssa kuin yksinkin. Ylipäätään tulevaisuuden asusimia, tuloja, työ- ja opiskelupaikkoja on ehkä tullut pähkäiltyä enemmän kuin olisi tervettä. Sen vastapainoksi on tullut muisteltua entisiä aikoja, kun sai niin suurta draamaa pienestä aikaan. Nykyisin tekisi mieli matkustaa lyömään omaa entistä itseä avokämmenellä poskelle jotta lopettaisi sen valittamisen kun paljon raskaampaa on luvassa. Toisaalta välillä vain naurattaa miten naiivi on ollut ja välillä vain hävettää miten tyhmä on ollut.
   Kyllä sitä välillä silti haluaisi takaisin. Yläaste kaveri joka muutti pois opiskelujen perässä tulee mieleen randomista tuoksusta, vanha muki joka saatiin synttärilahjaksi muistuttaa tyypistä jonka kanssa meni jo kauan sitten poikki, mutta joka oli silti lapsuuden paras kaveri, anime pojan kuva tuo mieleen roolipelin joka oli vuonna 2011 henki ja elämä, kappale jonka löysi vahingossa uudelleen muistuttaa miten paskaa oli neljätoista kesäisen elämä ja odotettiin vain sitä kun oltaisiin kahdeksantoista ja kaikki luistaisi kuin tanssi. Jos voisin tavata entiset itseni viimeisen viien vuoden ajalta nauraisin varmaankin päin naamaa, voi kun te luulitte että teillä oli vaikeaa ettekä selviä enää hetkeäkään. Paskat, kyllä te selvisitte. Ja ehkä joskus vuosien päästä luen tätäkin uudestaan ja nauran kohta 18-vuotiaalle minälleni miten tyhmä olin tänä päivänä kun en uskonut, että elämä jatkuu ja kyllä vielä johonkin päädytään ja asiat tulee järjestymään.

(tumblr)

Vuoden ensimmäinen kuukausi

Tammikuu on ollu lyhyesti sanottuna täyttä paskaa.
Koulussa on mennyt huonosti kun en oo jaksanut panostaa mihinkään. Etenkään matematiikaan. Koeviikkokin olisi nyt menossa, mutta tuskinpa mitään kiitettäviä on luvassa. Lisäksi kärähdin äidille luvattomuuksista joista onkin varmaan sanktiona se, että en pääse hiihtolomalla Helsinkiin. Taas kyllä kympin vanhemmuutta, näinhän sitä kuuluukin lasta rankaista lapsen tuntemasta pahasta olosta. Toisaalta en varmaan silti ois päässy Helsinkiin vaikken oiskaa jääny kiinni, koska kuulemma jos matikka ei mee putkeen niin turha unohtaa kaikki reissut. Hyvä se on poistaa ne ainoot ihanat jutut munkin elämästä.

Synttäreitäkin on tässä kuussa ollu kolmet, joista vain kaksi tyyppiä piti kyllä juhlat. Toiset viime viikonloppuna ja toiset nyt eilen. On tullu kyllä niin herkkujen yliannostus että ei mitään rajaa. Ärsyttää kun pari kuukautta itse joutuu odottelemaan vielä että on lain silmissä aikuinen.
Saa nyt tosiaan nähdä selviinkö ensi viikon keskiviikosta hengissä, saati sitten sen aiheuttamista seuraamuksista.