Vappuja vaan kaikille

On ihan kamalasti asioita tapahtunut tässä ja osaa en varmaastikaan muista, mutta yritetään kuitenkin. Suurin juttu oli varmasti puhallinorkesteri reissu Pietarsaareen. Olin ensin varma et reissu on perseestä, mutta sairaan hauskaa meillä oli. Onneksi on kavereita. Bussimatkat puhuttiin kaikesta, katsottiin elokuvia ja pelattiin seurapelejä. Itse paikan päällä seikkailtiin ympäriinsä ja tietysti esiinnyttiin, mutta kultaa ei voitettu. Silti meillä oli paras asenne. Varusmies soittokunnan viihdebändin konsertissa hypittiin itsemme läkähdyksiin, soittivat älyttömän hyvin ja varsinkin kun Elastisen Anna soida biisi lähti käyntiin saimme huutaa keuhkommekin pihalle. Sieltä ostin lähinnä vain ruokaa + yhen siveltimen, mut Kajaanin apsilta sitten tarttui mukaan avaimenperiä ja sormus. Viimeksi mainittu ja toinen avaimenperä automaateista.
Kotimatkalla bussi hajosi, mutta se ei tunnelmaa pilannut vaan hauskaa riitti siihen asti että saatiin uusi kyyti. Oli siis aivan mahtavaa.

Toinen juttu on aloitettu cossi Desua varten. Lippujen metsästys oli tuskaa, mutta nyt on tiketit onnellisesti taskussa ja katseet suunnattu kesäkuuhun. Suunnittelen siis tulevani (taas) Yukio Okumurana, mutta tekeillä on myös Jaibo Litchi hikari clubista, kuten olen varmaan aiemminkin maininnut.

Takki on hihoja, kaulusta ja hiomista vaille valmis. Ongelma on että minulla ei ole peruukkia ja aika juoksee. Lisäksi hattu puuttuu ja meikki kusee. Toivottavasti saan sen kuntoon, vaikka tuntuu että nyt valitsin vääränlaisen hahmon. Huoh, no katsotaan sitten kesällä. Cossista ei ole kuvia, koska en kantanut kameraa mukana.

Tässä kaiken muun lisänä on ahdistanut armas koulu, kuten yleensä. Kokeita tulee aivan helvetisti ja motivaatio on aika nollissa (varsinkin matematiikassa).  En edes muista milloin olisi ollut oikeasti kivaa tunnilla. Sinne meno ahdistaa ja pois päästyäni olen yleensä enempi vähempi pahalla päällä. Eilisestä tukiopetuksestakaan en tajunnut paskaakaan. Mulle vaan hoetaan et "Kyllä sinä osaat, luota itseesi. Teet vähän näitä perusjuttuja niin saat itseluottamusta." Mutta entäs jos ei osaa edes perusjuttuja niin mitäs sitten?
Lisäksi ahdistaa jo lukio valmiiksi, koska valitsin pitkän matematiikan. Voin jo kuvitella millainen pikku ihmisraunio minusta tulee niiden tuntien jälkeen. Pitää etsiä joku kolo johon valua sitten ahdistumaan rauhassa. Olen myös tässä välillä miettinyt että jos hakisikin muualle lukioon. Pääsisi pois kotoa kun sekin ympäristö alkanut ahdistaa. Ei tarvitsisi kysellä voinko laittaa tämän paidan kouluun vai onko se äidin mielestä sopimaton.

Aattelin tässä sitten edes yrittää hakea jotain apua tähän kouluahdistukseen ja ilmoitin itseni kuraattorille. En kyl tiedä vielä että milloin se aika on. Tähänkin hommaan lähden niinkin motivoituneena että olen sitä mieltä ettei se auta mitään. Koska tuntuu et yleinen kaava on et katotaan jotain tokaria ja ollaan et "No mut sullahan menee hyvin kun on ysejä ja kymppejä todistuksessa. Ja oot ahkera ja käyttäydyt tunneilla" Niin joo kun sehän kertookin oikeesti et sulla menee hyvin. Kun ei ne vaan tajua, hyvin harva tajuaa.

No, sunnuntaina olisi sitten lähtö Italiaan, Roomaan. Ollaan siellä viikko joten minua ei hetkeen näy. Tosin ei oikein jaksa innostaa koko reissu kun sitten jää monta koetta rästiin ja sitten ahdistaa lisää. Katsotaan nytkö josko siitäkin tulisi ihan kiva reissu vaikka odotukset ei ole kovin korkealla. Saa nähdä.

Kauan sitten luvattuja kuvia

Meh joo, on oikeasti kamalan laiska, mutta on minulla kyllä ollut paljon kokeitakin jne mut siitä sitten eri postauksessa. Nyt siis kaikenlaisia ikuisuuden vanhoja kuvia lähinnä Wilhelmistä.

Sain maaliskuun lopussa intoa värkkäillä pojan huonetta. Tarkoitus oli tosiaan luoda sotkuinen huone koska poikahan siellä asuu, en vain omistanut ihan tarpeeksi pikku kamaa...

Ja lisää kuvia Wilhelmistä, tällä kertaa ulkona, jossa en mielestäni ole pojan kanssa käynyt kertaakaan OnO No tulipahan tämäkin asia korjattua. Ja kuten joku tarkka saattoi nähdä, Wilhelm sai bridgen. Tosin aion uusia nuo pallot kunnollisiksi joskus. Ja ah vihdoin aloin tykätä noista reikähousuista vaikka kyl ne edelleen on hieman ärsyttävät.

 Sitten viel Wilhelmin viimeinen päivä entisen nassun kanssa, sillä meikkaus tapahtui tänä tiistaina. Pojan silmät on vaan niin tummat etteivät tahdo erottua. Siitä tuli vähemmän sotkuinen meikki ja jotenkin simppelimpi. Uskalsin taas käyttää akryylejakin, mut ne on aika vitun rasittavia kun käden pitäs olla vakaa.

Tässäpä ne kuvat alkaisi olla. Viel pari spessu kuvaa Kharonista ja Belialista kun ANdan luona olin kuun alussa 8D Niistä tuli vaan koneella vitun pimeitä.

Pliis älkää tappako meitä, oli myöhä ja meil oli pepsiä ja muita virvokkeita.

Tyyntä myrskyn edellä

Anteeks että olen niin kamalan laiska lisäilemään kuvia mihinkään niistä postauksista joihin niitä olen lupaillut. Ehkä minä vielä.
Olisi minulla nytkin kuvia jos jaksaisin hakea kamera, mutta taidan tehdä niistä erillisen postauksen koska ne kaikki ovat nukkekuvia. Wilhelmiä enimmäkseen ja ehkä pari KharonxBelial kuvaa vaikka ne ovatkin kamalan pimeitä. Olin siis Andan luona tässä viikonloppuna ja sehän meni kuten yleensä: Ihan päättömiä juttuja, nukkeja ja suunnitelmana oli valvoa koko yö, mutta feilattiin kun nukahdettiin lattialle. En ole varmaan koskaan nukkunut niin jännässä asennossa kuin silloin. Mut pääasia oli et kivaa oli Ja Enwienkin luona olin viime viikolla, koska kaikki taisivat enempi vähempi unohtaa Deverellin synttärit. Kävinpä ainakin jotenkin morjestamassa sitä jottei nyt aivan orvoksi oloaan tuntisi.
Muuta tähdellistä tässä tuskin on tapahtunut. Kauhea jännitys ja keikkaputki orkesterin kanssa, koska nyt viikonloppuna on puhallinorkestereiden SM kilpailut. Aika heikot on odotukset, koska lyömäsoitinosio feilaa. Terkkui vaan kaikille. Siihen liittyen on tietysti myös kamala säästäminen sillä tahdon kannettavan dvd-soittimen reissulle, saa jotain tekemistä. Kyllähän minulla olisi rahaa vaikka kahteen, mutta säästän Redin päähän (....oikeastaan...minulla taitaa olla jo rahat kasassa...) joten olen vähän säästölinjalla + se toinenkin pää on siinä haluttavien listalla. Samoin kuin monia dvd:itä, vaatteita ja vaikka mitä.
  Sain tänään Jaibo cossianikin aloitettua, kaavt leikattu ja meikit ostettu. Lisäksi koin valaistuksen että se peruukki on tilattava nyt pikapuoliin mieli ehtiä ajoissa.

Lisäksi tässä on ihmetyttänyt taas joidenkin ihmisten ajatusmaailma. En tosiaan tahdo asua tässä yhteiskunnassa. Otan ystäväni ja perustan niiden kanssa oman ulottuvuuden jossa kaikkiin voi luottaa ja ei ole riitoja tai idiootteja tai sellaisissa vitun tynnyreissä kasvaneita nuijia. No, viihdytän itseäni keksimällä 1000 ja yksi tapaa tappaa ja viipaloida sellainen paskiainen joita koulussamme on vitusti liikaa.

Päällisin puolin on kuitenkin mennyt mukavasti, ei liiemmin ahdistanutkaan. Pikkuisia kylmiä puhalluksia on käynyt lävitse ja silloin on vähän hukassa, mut sit se yleensä helpottaa. Unikin on taas luojan kiitos alkanut toimia eikä enää tarvitse heräillä. Olisikohan tuo liikunta auttanut, ehkä? Ainakin siitäkin on tullut myös tosi kivaa. Tykkään käydä veljentytön kanssa salilla.
Tällä hetkellä olen ainakin suhteellisen tyytyväinen elämääni.