Pakollinen, sekava, lyhyt ja tylsä ilmoitus koska jee

Tänään on niin must kirjoittaa koska jolla kulla on synttärit. Arvaatteko jo kellä? No tietysti tämän kämäisen blogin pitäjällä. Jee.
Tämä varsinainen päivähän on yhtä laimea kuin monena vuona aikaisemminkin, ei ne sukulaiset koskaan muista, paitsi ihanainen serkkuni.
Lauantaina olikin ihan erilaista, aivan mahtavaa, koska kaverit on kiva asia. Tein itse kakunkin, tosin siitä ei ole kuvaa kun olin jo leikannut sitä kun tajusin asian. Se on kuitenkin jokaisin ikäiseni tarvitsema kakku, pastellin sävyisiä kukkia, nompparellia ja värikkäitä kynttilöitä. Mut vieläkin enemmän piristivät lahjat ja erityisesti ihanaakin ihanemmat kortit, joista kyllä tähänkin laitan kuvat tekijöidensä nimien kera kunhan tämä blogger antaa luvan. Ja Idukalta saan angstimyssyn, tosin vasta torstaina koska lanka oli loppunu kesken. Mutta korteista vielä sanottakoon et ihanan Yukio painotteista oli, koska alaston Yukio on sydän ja kännykkä/avaimenperä samoin. Ja tietysti myös Yukio-Misaki-Stein kollaasi ja RoryxReed kortti ♥
Vanhemmilta sain maalaustelineen ja tulossa on kuulemma jotain muutakin.

Lauantaina jouduin illaksi vielä lapsenvahdiksi, mutta sanotaanko että silloin kun kävelin sinne tähtitaivaan alla hyvää kappaletta kuunnellen niin hetken tuntui ettei minulla ole mitään syytä kuolla pois. Mutta vain hetken.

Oli taas nukkejen täyteinen viikonloppu

Olen myöhässä kuten yleensä, sillä tästäkin olisi pitänyt kirjoittaa aikaisemmin tällä viikolla. Joka tapauksessa viikonlopun alussa oltiin taas jännän äärellä oikein sormet verillä kun Oona ja Wolffis olivat meillä kyläilemässä. Ensiksi täytyy kyllä sanoa että tämä meidän operoitava nukkemme Carles oli sitten niin helvetillisen kireä! Siis millä perkeleen ruuvipenkillä ne on siellä firmalla saaneet sen kasaan? Ei nimittäin mennyt kasaan sillä systeemillä että jaloista ois vedetty naru pään läpi, ei tosiaan. Onneksi netissä joku neuvoi, että kannattaa aloittaa päästä. Sittenhän tuo sujui. Mutta seuraava vittumaisuus oli sen pään kiinnittäminen, se on nimittäin myös jäykkä ja kireä.
  Ja tämän kireyden takia sain myös turpaani kun koitin normi tavalla poikaa kasata. Ehdin nykäistä vetonarua pienesti niin se katkesi samantien ja sain omasta nyrkistä silmääni ja hajotin lasini niin että sangat vääntyivät eivätkä pysyneet enää päässä. Lisäksi sain narusta kipeytä painautumia käsiini ja joistain kohdin ne ovat edelleen kipeät sekä selkäni lihakset kipeytyivät kaikesta nykimisestä. Mutta sanotaanko että oli se sen arvoista kun sekä päällystys että meikki onnistuivat yli odotusteni.

                                             (kuva tulee sitten kun blogger lopettaa vittuilemisen)


Mutta muuten olikin sitten oikein mukavaa. Juteltiin vain kaikkea ja syötiin epäterveellisesti.
Kääpiölläkin olin viikonloppuna yötä. Pelasin lähinnä nintendolla sitä jotain apina peliä ja Dr. Mariota. Ja videopeleistä puheen ollen, olisi yksi saatanan peli jota minäkin mieluusti pelaisin nimittäin Ao no Exorcistista on tehty PSP peli ja siinä on mahdollisuus pelata Yukiolla, mut vittu ei, se on julkaistu vaan Japanissa ja minulta kun se kieli ei ihan suju. Vittu Q^Q
Ja vielä aasin silta koneisiin, mun jätkät saivat uuden läppärin, joka tosin on tarkoitettu oikeasti Redille/Sakuramarulle, mutta koska he ovat vasta suunnitelmissa saavat sinä muutkin käyttää. Siitäkin sitten kuvaa kun ne antaa ladata tähän jotain kuvia. Se ei sentään niin helposti linkkaa yli kuin se Mac.

Ja sittenhän on taas tämä ihana koulu. Kursseistakin piti päättää maanantaina ja minä idiootti otan tietysti pitkän matematiikan vaikka jo nykyiseltään kyseisen aineen tunneilla tuntuu että liipasinta vedetään hiljakseen pään vieressä. Varsinkin hiihtoloman jälkeen on oikein kuvottanut koko aine. Ja ensi viikolla siitä olevinaan koe, joo vittu varmasti...
OIkeestaan alkaa pikku hiljaa tuntua et meilkeinpä kaikki aineet painaa hitaasti ahdinkoon. Opo suositteli et menisin kuraattorille. En tiedä kun en puhu muutenkaan.

Boring

Jee mitäs tässä. Harmittaa hieman kun en saanut kirjoitettua vielä yhtä postausta helmikuulle, mutta kun lähdin Helsinkiin kuun viimeinen päivä niin en oikein kerinnyt, kun sitä edellinen ilta meni pakatessa.
Helsingissä tuli siis vietettyä loman ensimmäiset päivät. Kavereiden luona ollen ja yöpyen. Kaupoissa käynti jäi aika lyhyeksi sillä meidän aikataulu kusi. Kerkesin kuitenkin ostaa hiusvärejä, paidan ja sitten erään mangan nimeltä Lynchee light club (japaniksi Litchi hikari club) jonka arvostelun olin ennen matkaa boungannut Japan Popista. Täytyy sanoa kyllä että pidän siitä sarjasta kovasti, vaikkei sitä ole kuin yksi pokkari + sit semmoinen sen alkuajoista kertova tarina mikä löytyy netistä vain, ainakin näin luulen. Mutta meni siinä pieni hetki päästä järkytyksestä yli kun aika harvoin kauhua luen. Juoni on kuitenkin omaperäinen ja hyvä. Tykästyin myös yhteen psykopaattiin ja nyt sen cossia aion aloitella Desuconia varten.

Muuten loma on mennyt nukkuessa ja koneella ollessa. Tälleen tylsästi kuten normaalisti, no eipähän ihan niin paska loma ole kuin viime vuonna. Eilen Enwien ja Andan kanssa pidettiin nukkejen huoltopäivä. Kharonin puhdistamista olin aloittanut jo hyvän aikaa sitten ja olinkin saanut alavartalon puhtaaksi ja kasaan, mutta ylävartalo meni uusiksi, koska kusin päällystämisen. Jotenka nuo kaksi auttoivat putsaamaan Kharonin sekä kokoamaan. Lisäksi päällystimme Deverellin ja vaihdoimme Lawreniin sekä Wilhelmiin uudet kireät kuminauhat. Vihdoinkin Lawren pysyy itse pystyssä! Mutta voi sitä pikku palasten määrää huoneeni lattialla silloin illalla. Lawrenin s-koukkukin laitettiin vahingossa ensin Kharonille kunnes huomasin virheen. Nyt vain pitäisi jaksaa kuvata poikia, kun ovat kireitä. Toivotaan että saan jotain kuviakin tänne, tosin englannin kokeisiin pitäisi myös lukea.

Ja menitinpä tässä taas toivoni ihmiskuntaan. Helvetin paskiaiset. Mutta samapa tuo, olen monta metriä niiden yläpuolella, minulla on luotettavat ystävät ja minulla on niin paljon itseluottamusta ja taitoja ettei minun tarvitse lisätä paremmuuden tunnetta ja kasvattaa egoani sillä että levittelisin jotain paskaa muista ihmisistä pitkin koulua. Toivon oikein että vielä joku päivä ne matelevat edessäni ja voin vaan nätisti potkia ne takaisin katuojaan, eihän kukaan tahdo sellaista vastenmielistä likaa lähelleen? Mutta niinhän sitä sanotaan, sääli saadaan mutta kateus on ansaittava.