Unten mailla

Näin mystistä unta tässä viime yönä.

Eli siis oli tämän syksyn ensimmäinen koulupäivä ja meidän yläasteemme oli jotenkin vaihtunut. Tähän kaupunkiin oli tullut uusi yläaste johonkin joenrantaan, joten kaikki oppilaat siirtyivät siihen.
Joten tulin siis kouluun ja näin kaikki ystäväni ketkä vielä ovat yläasteella. Vahdoimme kuulumisia ja juttelimme. Siinä ulko pihalla oli ns. kaksi tasoa. Korkeampi joka oli yhden koulurakennuksen kattoa ja sitten alempi, ihan maantasalla oleva johon johti ylemmältä portaat ja sit siin välillä oli pari porrastasannetta. Korkealta tasanteelta oli matalalle alueelle pudotus matkaa noin kuusi metriä. Seinämästä törrötti rapattuja kiviä ja alla odotit myös kivikko.
Sitten Anda ehdotti minulle että menisin seisomaan ylätasanteen (olimme siis siellä) reunaa suojaavalle kapealle kaiteelle ja hän tulisi reppuselkääni, sitten vain kaatuisin eteenpäin ihan pokkana ja pudottautuisin naama ja maha edellä kohti kivikkoa, Anda selässäni. Minä suostuin ja Enwiekään ei sanonut mitään, katsoi meitä vain pahasti.

Menin sitten siihen kaiteelle seisomaan, levitin käteni sivuille, niinkuin Anda minua neuvoi. Sitten tuo kiipesi reppu selkääni. Suljin silmäni, kallistuin eteenpäin ja pudottauduin toinen selässäni sitten siitä alas. Ja suoraan kivikkoon. Anda nousi nopeasti seisomaan, eihän tuolle mitään ollut käynyt kun minä olin pehmusteena siinä alla, itse tosi makasin vielä hetken paikoillani. Muu kaveriporukka oli jo tullut hädissään porrastasanteille katsomaan että miten kävi. Vääntäydyin itsekkin vihdoin ylös hieman ähkäisten ja painoin kylkeäni.
Menin sitten Andan kanssa noiden luo ja nauroin että eihän tuo nyt niin paha ollut. Muutkin hymyilivät.

Sitten, Anda tahtoi että otetaan uusiksi ja suostuin taas. Tällä kertaa kaiteella seisominen tuotti vaikeuksia ja Anda ohjeisti että kuvittelisin olevani feenikslintu ja levittäisin käsiäni enemmän. Ja sitten sama toistui, kallistuin eteenpäin Anda repparissa ja tiesin että kohta oltaisiin taas maassa. Pudotus ei kestäisi pitkään. Vasen käteni kolahti yhteen rapattuun kiveen siinä pudotessa, jättäen sitten verivanan jälkeensä.
Kuului kauhea tömäys ja rusaus kun osuimme maahan. Anda nousi taas heti ehjänä seisomaan, mutta minä jäin taas makaamaan. Rintalasta tuntui kahtena kappaleena ja sitä sekä päätä särki armottomasti. Katsoin vain tyhjästi eteeni ja makasin mahallani kivikossa. Sitten kaikki pimeni ja seuraavan kuvan näin ikään kuin ylhäältä päin. Kaikki kaverini olivat ympärilläni koittivat herättää ja minua, mutta en reagoinut mitenkään vaan makasin siinä kivikossa veriroiskeiden ympäröimänä. Verta valui kädestäni ja ilmeisesti myös päästä ja rinnasta.
Toista kertaa en tainnut olla yhtä kestävä.

Sitten heräsin.
                         __________________________________________________
                                An Cafe - Ryusei Rocket