Pieni yllätys

Tosiaan, tosiaan. Tämmöinen ilmestys tupsahti tänään tänne :33 Ja hienot paint sensurit.
Mitäköhän paketissa mahtais olla? Osaisko joku arvata? Mitään en ole puhunut, enhän?

Ja sieltähän paljastui vessapaperi muumio!

                              

Josta paljastuikin sitten hieman angstinen poju 833 Jeesh, eli tämän mussun hankkiminen oli kyllä pitkä prosessi. Yli kolmisen kuukautta vekslattiin että myykö entinen omistaja sen minulle vai jollekkin toiselle vai myykö ollenkaan. Mutta vihdoinkin saatiin sovittua ja tässäpä sitten tulos. Ressu tosin on niin pieni että msd kauluspaitakin tuntuu valuvan päältä. Saipahan sitten väliaikaiseksi tuon minun tekemän "laitos" asun.

 Hiuksiakaan ei pikkuisella vielä ole, hakusessa semmoiset kylläkin on. Nimikin on hieman hakoteillä, mutta Lucarisiksi häntä toistaiseksi kutsutaan, ideoita otetaan vastaan.

Ja sitten uusi tulokas pääsi tapaamaan talon isännän. Luvassa myös kokovertailua :33

Pikkuinen ei oikein Kharonista tuntunut tykkäävän. Ja Kharon näytti pikemminkin yllättyneeltä kuin ilkeältä, koska hällekkään ei oltu kerrottu mitään tästä uudesta otuksesta. Syliin tosin en herralle tätä pikku pojua antanut, ehkä vain parempi.
Raukka saa nukkua nyt laatikossaan, koska muuta paikkaa ei ole. Pitänee keksiä jotain.

Mutta että tämmöistä täällä tänään, ei tullut Deimosta vielä, tuli jotain pientä. ^-^

Gentleman

Pikkusen joo viivästy se päivittäminen ja kuvien lisäily, eh ^^'
Tässä teille kuitenkin nyt todella myöhässä niitä ikuisuuden takaisia kuvia.

Ensiksi Enwien oma hartsilapsonen, pikku Deverell

Ja toisena, minun synttäreillä ollut homokakku, josta puuttuu sininen raita koska en löytänyt sinisiä karkkeja >_>

Siinäpä ne. Mitäs muuta tässä on tapahtunu. Ei varmaan sen ihmeempiä että olen ollu keskiviikosta asti kipeä. Kuumetta ja nenä tukossa, yks yö tosin oksetti ja tuntui ihan oikeesti että lähtee taju. Eipä sitten lähtenytkään.
  Cossejakin pitäis ruveta jo värkkäämään kun kerta kaksi aion tehdä. Saruhiko Fushimin ja Misaki Yatan K projectista. Misaki on peruaatteessa niin vaatekaappi cossi, peruukin vaan hommaan. Laudankin saan veljenpojalta, sen vaan maalailen uudestaan. Pitkään myös pähkäilin että miten teen Saruhikon miekan, mutta nytpä sekään ei vaikuta enää mahdottomalta. Aikaisemmin tosin panikoin että en ehdi mitään vaikka tapahtumaan on vielä pari kuukautta. Pitää vaan tarttua härkää sarvista ja aloittaa. Paitsi että aloitin jo, tavallaan. Löysin Saruhiko cossiin sopivat lasit ja kävin hankkimassa itelleni piilarit 833 Alkuhan se on sekin.

Olen kans vittuillut sitä kun en oikein keksi mitään kirjoteltavaa. Se ois vaan kovin tylsää kirjottaa tavallisesta koulupäivästä. Huoh. Ehkä tää vielä joskus tästä paranee.
 Rippikoulukin lähestyy. Pitäs käydä kirkos vielä pari kertaa jotta sais ne merkinnät kerättyä. Ja sit pitäs miettiä sitä pukuakin ja kaikkea, äh.

  Onneks tässä kevään mittaan näyttää pikku matkojakin olevan tiedossa. Pohjoiseen ja länsi-suomeen olis tarkotus. Pohjoisessa tapaisi vähän nettikavereita ja länsi-suomessa sukulaisia. Mikäs siinä.

Taas ois myöskin paljon tavaraa mitä pitäs tilata, mut raha tilanne hitusen heikko 8<
Siitä tulikin mieleen, en ole varma olenko jo ihkuttanut tänne, mutta ihkutanpa nyt. Minä niin tahdon TÄMÄN Se on niin ihana, niin ihana ♥♥♥ *q* Mutta maksaa niin pirusti >.< Siitä vaan säästämään.

Lyhkästä

Heheh, pakko viel kirjottaa jotain ennen kuin vaihtuu kuukausi.
Jotain randomii paskaa tähän vaan tulee.

Ensinnäkin mul oli synttärit. Oikee päivä maanantaina ja kaverijuhlat oli sit perjantaina. Hauskaa oli ja paljon ihmisii kävi. Kuvia ette nyt saa vaikka niitä ois, koska kirjotan tän Minorun koneella. Ja kyllä, hän on meillä ollu nyt tän pääsiäisoman. Asiatkin saimme sovittua ja kaikki on nyt hyvin.
Eipäs tässä varmaan mitään ihmeempiä sit ole tapahtunut. Enwie sai vihdoin metsänkeijun, nyttemmin Deverellin kotiinsa viime perjantaina. Siitäkin minulla on pari räpsyä, mutta niitä sitten ehkä joskus. Kharonkin kävi putsauksessa Andan luona ja oli parisen päivää kipeänä. Ressukka.
Sitten minulla on pientä vitutusta yhel ostos forkal yhen tyypin kaa kun ei se tunnu vastaavan viestiini siitä tavarasta vaik se vapautu myyntiin. Perkele, pisti viel feelerikski. Enkä oikein kehtais mennä ruikuttamaan >(

Mut joo, eihän täs sit kai muuta ole. Cossi suunnitelmia ja rahan kulutusta ja semmosesta IHANASTA Yukio figusta haaveilua. Kymppi enää puuttuu, hell yeah!

Pessimistit perkele

Ajattelin nyt huonolla menestyksellä kertoa/puhua/vittuilla asiasta joka on minua mietityttänyt ja tavallaan myös suutututtanut. Ja seuraavan paljastuksen myötä minua saa vihata ihan vapaasti., nimittäin minä VIHAAN semmosia masis/pessimisti ihmisiä jotka kokoajan vaan on silleen ”Elämästä ei voi enää löytyä mitään iloista, kaikki on perseestä”. Oikeesti, sellaset ihmiset on todella ärsyttäviä.

Totta kai minä tahdon yrittää lohduttaa ihmisiä ja myös tämmöisten ihmisten kohdalla teen niin, annan mahdollisuuden, koitan auttaa ja lohduttaa. Mutta siinäkin on tietty raja ja sitten kun sen yli mennään edelleen tilanne ennallaan ja yhtä toivottamana, niin sitten alkaa keittää. Silloin tekis mieli antaa pari bitch slappia ja karjua että ”Nyt perkele ylös ja lopeta tuo kitiseminen ja elä saatana.” mutta eihän niin voi tietenkään tehdä. Pitää vaan silitellä ja sanoa että kyllä kaikki järjestyy.

Ja kyllä, on totta että joillakin on ihan oikeasti ongelmia, esim. ystävän kuolema, jokin sairaus, kiusaamista yms. Ja ei, minulle ei tarvitse tulla kitisemään etten itse ymmärrä mistään paskaakaan, koska olen niin pirun onnekas ettei minulle ole tapahtunut mitään noista, joten voitte pitää siitä asiasta turpanne kiinni.

Ja sitten se kun tyypit masistelee kun ei ole kavereita. Mut niitähän voi aina saada jos hitusen yrittää, eikä vaan sulkeudu siihen ”Minulla ei ole kavereita, eikä tule koskaan olemaan” kuplaan. Ymmärrän kyllä että jotkut ihmiset ovat ujoja eivätkä välttämättä uskalla mennä tervehtimään/juttelemaan ihmisille. Mutta voisko edes kerran elämässä ottaa sellasen ”Fuck off” asenteen ja repäistä? Tai jos ei livenä, niin voihan sitä netistäkin saada kavereita ja niitä sitten tavata vaik lomil. Ja jos vanhemmat jotenkin ahdistaa tai on epäreiluja yms. niin kannattaa puhua siitä jollekkin asiantuntijalle eikä vaan mennä angstimaan jonnekkin nurkkaan.

Mut oikeesti, sellasen ihmisen, jonka asenne on tyyliä ”Nokun mikään ei onnistu, kaikki on synkkää, ei maailmas ole mitään ilosta, kuolisinpa pois, ei edes kannata yrittää” auttaminen ja lohduttaminen on aika helvetin uuvuttavaa ja työlästä, välillä ehkäpä hieman turhauttavaa kun se ei tunnu millään piristyvän. Ja ennen kuin joku ehtii hihkaista että ”Ole sitten lohduttamatta” niin ihan turha sieltä huudella, kyllä minä lohdutan. Piste. Mut joskus ne masentuneet vois pikkusen ajatella myös sen mustan verhon toisella puolella olevia, niitä jotka yrittää lohduttaa. Tuskin kukaan jaksaa kuunnella 24/7 kun joku valittaa paskasta elämästään, jonka vois ehkäpä muuttaa kivaks jos lopettas sen valittamisen ja keskittys etsimään hyviä ja kivoja asioita. Joten YRITTÄKÄÄ perkele. Btw, vihaan myös äärimmäisen paljon ihmisä jotka ei yritä. Koska yrittäminen on kuulemma ensimmäinen askel epäonnistumiseen. Vitut. Ettehän te voi mitään koskaan saavuttaakkaan jos ette yritä.

On myös sitä että masennutaan siitä kun ollaan kenties pahoitettu jonkun tärkeän ihmisen mieli. Silloinkaan ei ole mitään syytä mihinkään itseensä kohdistuvaan väkivaltaan, koska sehän saa sen toisen vain entistä surullisemmaksi, eikö? Voisi vaikka ihan rauhallisesti, sarkasmia käyttämättä kysyä, loukkasinko minä jotenkin ja sit keskustella siitä nätisti. Jos tulee riitaa siitä että toinen ei ole iloinen ja se olisi minun syytäni, niin kannattaa selvittää onko näin totta vaiko ei, eikä heti ajatella kaikkein pahinta. Jos tyyppi on surullinen, mutta ei johdu sinusta, niin voi koittaa vaikka lohduttaa.

Itseään ei kannata heti alkaa syyttämään ellei asia ole täysin 100% varma. Kannattaa siis oikeasti miettiä, eikä heti vajota ahdistuksen syvimpiin syövereihin.

Ja sitten on ihmisiä jotka kokoajan kritoi ulkonäköön ja että kukaan ei muka rakasta. Myönnän, minullakin on semmoisia hetkiä, mutta enemmän niitä jolloin tunnen olevani mahtava ja komea. Ja ihmetyttää että miksi pitäisi olla sellainen että kaikki rakastas ja pitäs mahtavana? Yrottääs vaan ajatella että ”Jos vaikka vain yksikin ihminen minua rakastaa, niin minä kelpaan ja pärjään.” niin helppoa. Ja tiedän tiedän, ei se välttis kaikille helppoa ole. Mutta kannattaa siis aina yrittää kuten aiemmin mainitsin. Ja jos joku väittää että häntä ei taatustikkaan kukaan rakasta, että kannattaa vaan tappaa itsensä, niin mietippäs vielä. Ehkäpä onkin joku ihminen joka salaa jumaloi ja ihailee sinua, mutta on niin ujo ettei uskalla tulla juttelemaan? Tai entäpäs jos tapaatkin tulevaisuudessa jonkun ihmisen joka ei koskaan ole tavannut sinua mahtavampaa ihmistä? Ja tätähän sinä et saa koskaan sitten tietää jos nyt hyppäät sillalta. Joten suosittelen miettimään uudemman kerran, myös kaikki positiiviset vaihtoehdot.

On tietenkin okei ja normia jos joskus on paha mieli ja mikään ei tunnu onnistuvan, mutta se kellon ympäri kestävä valitus ottaa minua ainakin raskaasti kupoliin. Kyllä minullakin on aina huonoja päiviä ja hoen kuinka joutaisin kuolla. Mutta sitten muistelen hyviä puolia elämästäni, mitä kivoja suunnitelmia on tulossa ja niin.

Ja sitten ne, ah niin ihnat angstipallerot jotka eivät ole niin perkeleen pessimistisiä, ne pikkuiset muruset jotka jaksavat yrittää keksiä hyviä puolia ja kuuntelevat lohdutusta, kokevat sitten ihanan iloisia päiviä, ovat vahvoja. I LOVE YOU ALL! ♥♥ Koska teissä on voimaa ja teistä kannattaa ottaa mallia. Vaikka teillä olisi aiemmin mainittuja ongelmia, te surette kohtaloanne sopivan kauan ja sitten ystävien ja läheisten tuella nousette jatkamaan kohti parempia päiviä. Saatatte ehkä kompastua uudelleen, mutta jonkun avulla kampeatte itsenne taas ylös ja jatkatte. Ja se on oikea asenne!

Ja pessimistisyys, se on ihan oikeasti perseestä, syvältä sieltä. Ja kukaan ei siitä hyödy, ei sitten yhtään. Ja kaikki ne vähääkään angstiset jotka tämän sattui lukemaan, koittavat piristyä samantien. Ja koska olen prinssi niin minua sitten totellaan kanssa!

Paskat vinkit tarjosi: Maryanin psykiatrinen toimisto

P.s. Tämän ei ollut tarkoitus loukata/haukkua/vähätellä ketään! Tämä on minun mielipiteeni, joten turha tulla kitisemään että joku sai minun rageamisestani uuden syyn tehdä itsemurhan. Tai tulkaa sittenkin niin saan huutaa teille lisää ja koittaa saada teidät piristymään.

P.p.s. Anteeksi kirjoitusvirheet.

Ompelua

Tänään olen ommellut, kyllä. Löysin Deviantartista semmosen paita tutoriaalin ja päätin sunnuntain kuluksi kokeilla väsätä semmoisen. Käsin jouduin ompelemaan, koska en omaa mitään käyttökelpoista ompelukonetta. Ja tadah! Tässä tulokset.

Joo, ei menny ihan niinkuin piti. Kaulus kusee ja pahasti, tiedän. Mutta en oikein tajunnut sitä resori/kauluksen laitto kohtaa Q^Q Ja kuten voitte huomata, lisäsin hieman asusteita. Kuten barbin tms. tonttulakin ja jonkun kaulahuivi kyhäelmän. Ja tämä paita on aivan liian iso Kharonille, pitää testata sitten vaik Metsänkeijulla tai keksiä joku muu malli. Tämä oli ihan tämmöinen tylsyydessä toteutettu kokeilu juttu. Toivottavasti ette saaneet traumoja.

Ajoitus kohdallaan

Otsikon mukaan, minun ajoitukseni oli kerrankin täydellinen. Sain tilattua Desuconin lipun noin 15-20 minuuttia ennen kuin ne oli loppuunmyyty! Jesh!
Koin jo paniikin hetkiä kun kaveri kerto että lippui on myyty jo 80% ja ne tuli vasta sunnuntaina myyntiin. Ne on haluttua tavaraa, todellakin.
Tässä pitäisi tilata kaikkea muutakin, venytyskoruja, peruukkeja, synttärilahjoja.

Mitäs muuta. No oma tosiaankin loppui ja arjessa taas. Saatiin äidin kanssa jo tappelu maanantaina aikaan. Aiheena minun vaatteni. Ostin siis Helsingistä Cypershopista lyhythihaisen paidan, mutta äitipä kielsikin sen pistämisen kouluun. On se jännä etten osaa edes paitaa ostaa sellaista joka kelpaisi. Ja syynä on se kun siinä on tekstiä. Joo, kuvassa olevan miehen selässä on tatuointi jossa on tekstiä. Joka muuten on latinaa ja tarkoittaa "Sieluni" Pistin sen paidan sitten kuitenkin kouluun.

Käsitöissä alotin tekemään Kharonille manalan lautturin kaapua. Jätkä näytti hauskalta seisoessaan kädet levällään kun sovittelin muovikaavoja, jotka näytti ihan sadetakilta. Kavereiden mielestä se oli Titanic effekti, puuttui vain Belial siitä takaa seisomasta.
Sitten aloin katsoa K Projectia, on muuten hyvä sarja. Mukavaa kun löytyi laadukasta katsomista, olen jo jonkin aikaa miettinyt mitä animea katsoisin kun sain Ao no Exorcistin loppuun.
Kuviakaan ei nyt teille ole.

P.s. Minua vituttaa toi banneri kun se tuli noin isona, enkä jaksa pienentää >8(

Looking Hot, Dangerous

Ja koska en järkevämpääkään otsikkoa keksinyt, niin otinpa sanat tuosta kappalaasta

Jooh, nyt ois se Helsingin reissu heitetty. Tiivistettynä, oli huippu hauskaa mutta myös aika perseestä hetkittäin. Otettiin aikalisä, pieni paussi, just be friends tai miten vaan. Ja ne jotka tajuaa, ne tajuaa, ne tietää.
Ja minun tuurilla sain annoksen ironiaa kaupanpäälle.
Minorun luona yövyin siis ja Kisun tapasin kahvilassa sunnuntaina.
Rahaa meni, mut ostoksia ei mielestäni ole paljon. Semmonen coni olo tuli kyllä. Paita, Naruto dvd boksit, pinnejä, shampoota, mangaa, pockyja. Semmosta perus, melkein samat kuin viime kesällä.
  Sain taas muistaa miksi en vietä iltojani kaupungila pyörimäs, vaan istuksin kotona. Pyörittiin Minorun ystävän kanssa kaupungilla iltamyöhällä, tarkotus oli mennä vissiin jonnekkin kahville tms? Mut kuiteskin eräs toinen kaveri ehdotti että mentäs joidenkin tyyppien kans johonkin random porukkaan. Täytyy myöntää että mulle iski ihan oikeesti lievä pakokauhu, oisin varmasti lähteny vetämään jos oltas päätetty mennä, mutta onneksi emme tehneet niin. Ne tyypit näytti just siltä että minut ois revitty ekana kappaleiksi. Kädet täris jälkikäteen.

Ja synttäritkinhän ois tässä tulossa, osuvat pääsiäis viikolle, taas kerran. Minorunkin pitäs tulla silloin tänne, kun on pääsiäisloma. Katsotaan nyt sitten ollaanko ihan tuppisuina molemmat.