Tracon ja nukkekuvia

Tämäkin postaus on ollut mielessä jo niin helvetin pitkään, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ja tämä piti tehdä erikseen, mutta koska totesin että on syyskuun vika päivä, niin ahdan kaiken samaan.
Eli Tracon siis on nyt ollut ohi jo parisen viikkoa, kaikkea kivaahan sieltä tuli hommattua ja hauskaa pidettyä. Minorun ja hänen kaverinsa kanssa yövyttiin enoni luona. Monia muitakin tuttavia tuli nähtyä siellä ja tapasinpa myös erään roolipeli kaverini eräältä sivustolta ensimmäisen kerran livenä. Ja cossitkin onnistu, Totsukan peruukki ei ollutkaan niin hirveä kuin olin pelännyt, kukaan vaan ei tunnistanut hahmoa 8< Yukio kyllä tunnistettiin ja sain paljon kehuja puvusta o///o
Ja joka conin jälkeinen fiilis: Rahaa meni, mutta miksi mulla on vain kourallinen ostoksia?
Ainakin Wilhelm sai uuden paidan ja minä paljon printtejä taidekujalta sekä Ao no Exorcist mukin >w< ♥ Jooh, en siis vieläkään ostanut sitä vitun kallista figua, vaikka se siellä komeili. Koska rahat piti säästää johonkin muuhun.... ;3

Mut juu, oikein kiva reissu. Ja siitä, että Traconissa oli paljon Shingeki no Kyojin cossaajia (katoit minne vaan nii ainakin näkyy yks ruskee takki) niin saamme aasinsillan siihen, että olen itsekin kyseisen sarjan nyt saanut katsottua. Viimeinen jakso oli minusta jotenkin...tiivis tai lyhyt? Selvästi semmoinen että uutta kautta saattas olla luvassa. Tosin jo toka vikan jakson aikaan mietin miten ne meinaa saada homman purkkiin yhden jakson aikana. Ne miehet siinä sarjassa viehättää, ne ei ole mitään kauniita poikia, omalla tavalla komeita kylläkin. Pidän. Voishan siitäkin jotain cossata, sitten kun tämä pahin innostus on laantunut. Toivotaan että laantuu.
Tulipas myös "epätoivouksissa" katsottua jakso tätä paljon puhuttua ja ihkutettua Freetä. No jaa, ne miehet ei kyllä säväyttäneet millään muotoa. Mutta se uiminen on kovin kiintoisaa, olenhan ernu.

Sittenpä hyppäämme tähän otsikon toiseen osioon, elikkäs nukkeihin. Kun viime postauksessa valitin, että aikani ei riitä niille, niin parisen viikkoa sitten nappasin kaikki kolme ja painelin metsään kuvaamaan vähäisellä akullani. Wilhelmistäkin sai kuvia, vaikka poju on tosi lötkö, mutta Kharon ei loistanut kuvauksissa kuten yleensä. Tukka oli huonosti, oli liian valoisaa, ei suostunut yhteistyöhön. Kumma juttu. Lucaris sen sijaan loisti Kharoninkin puolesta ^^
Tässäpäs siis nämä.

 

 

Wihelm on tosiaan saanut uuden hupparin ja uudet kengät :3 Ja paitoja sekä googlesit.
Ja sitten muutama ei niin hyvä kuva Kharonista. Myös tuo lautturin kaapu pääsi esittelyyn, mutta se kaipaisi vesistön ympärilleen. Viimenen kuva on napattu ihan spontaanisti, kuvasin Luccarista ja huomasin miten hauskalta Kharon näytti odottaessaan vuoroaan hautakivellä.

 

 Ja lopuksi, kokeilin hieman noita ylimääräisiä vaatteita Kharonille. Ei sellainen tyyli kuin mihin ollaan totuttu. Olishan tuo tyyli kyl kiva muttah ;-;

Mutta ei kyllä koko aika ole ollut pelkkää hauskaa. Tuossa pari viikkoa sitten oli aivan perkeleellinen piano tunti. Sian oikein kunnolla paskaa niskaan. Kitisi siitä miten en ollu sitä edeltävänä viikkona päässy tunnille, no vittu minkä minä voin sille jos olin kipeä, saatana. Tosin se näytti jotenki tosi vihaselta jo heti kun kävelin luokkaan sisälle. Ja mielestäni ne kappaleet meni ihan okei, mut eipä hälle vittu kelpaa. Nyökkäilin vain siinä kuitenkin et juu, soitan ihan paskasti, kyllä, vaikka tuo alku menikin ihan hyvin, mut eihän siitä tarvi antaa kiitosta. Sai taas kieltä purren ja itkua pidätellen lähteä pois sieltä. Sittenpä harjoittelinkin joka päivä seuraavaan kertaan asti, mutta siltikin tuntu ettei se ollu ihan hyvä. Eipähän nyt huudettu, muttei liiemmin kehuttukaan. Ylihuominen pelottaa siis jo valmiiksi, kun ei ole tullut Hämärän kaupan ja muiden takia soitettua viime viikolla. Ihan kuin jossain välissä ehtisiki treenata niitä, kun on keskiviikolle myös ruotsin sanakoe ja matikan koe tiedossa, niihinkin pitäs lukea. Eihän harrastuksen tulisi pelottaa ja ahdistaa? Ja kyllä mulla ne jokseenkin kotona sujuu, mut sit kun lyödään sen opettajan eteen soittamaan niin pelottaa niin älyttömästi, että väkisinkin kaikki unohtuu, kädet hikoaa ja se puolestaan johtaa siihen että sormet luisuu koskettimilta ja sitten tulee vääriä ääniä joista saa huutoja.

Ja sitten ne kokeetkin, en minä mistään matikasta ymmärrä mitään. Huomaa että turhauttaa kun matikanvihko täynnä kirosanoja ja jotain "Et osaa luuseri" tekstejä + jotain tappokuvia (on siel kyl muitakin kuvia) mut siis noita edellä mainittuja asioita nyt on viime aikoina ollut aika paljon. Muutenkin tuntuu että maanantaista keskiviikkoon, ehkä jopa torstaihin on ihan paska fiilis koko ajan. No ekat pari, jopa kolme tuntia saattaa olla ihan kivaa, mut sit joku taas hieman vinoutuu ja sitten on erittäin hilpeä olo. Perjantai on yleensä ihan hyvä päivä. Saisipa kuumeen ennen keskiviikkoa, kun on muutenkin nuhainen olo. Mut eipä minua onni suosi koskaan. Tekis mieli vaan nukkua koko ajan kun väsyttää niin älyttömästi koko oleminen.

Into Simsiin heräsi taas ja aikani ei riitä nukeille

Sitä on sitten jaksettu ahertaa koulussa jo kohta kuukausi, alkaa se kyllä jo painaa aivan kuten arvelinkin. Mutta mutta, kyllä tässä pian on kahmalo kaupalla hupia luvassa sillä Tracon on kahden viikon päästä, hurraa! Sain tuossa viikonloppuna Yukio cossiini paremman version siitä rintamerkistä ja Totsukan cossiin sen kaulakorun. Massasta on kiva askarrella kaikkea, joo todella, minä kun olen semmoinen muovailun ihmelapsi. Eli aika tuskaa siis oli. VIelä hionta ja maalaus ja sittenpä alkaa suunnilleen olla kaikki valmiina, ainakin uskoakseni. Jospa Traconissa raaskisin tuhlata rahani siihen vitun kalliiseen Yukio figuuriin. Ja pockyihin pitää tietty jättää rahaa, mansikanmakuisiin tiivistyy niin monia kivoja muistoja >w<

No, viikonloppuna olin siis taas yksin ja leikin sillä massalla, tosin sain sen aikaiseksi vasta viiden kieppeillä, koska lagasin koneella koko aamu- ja alku iltapäivän. Oli minulla tarkoitus neuloa Wilhelmille pipoa ja kuvailla poikaa muutenkin, mutta enpä saanut aikaiseksi. Sitten joskus yhdeksän jälkeen illalla veljentyttö tuli yöksi, myöh'iset ideat on aina parhaita. Tuopa sitten kinusi että asentaisin Simsin koneelle (koska meillähän siis uusittiin kone ja kaikki pitää nyt asentaa alusta) ja lopulta sitten jaksoinkin sen ladata. Sitäpä sitten pelailtiin yötä myöten, itseäni ei oikein kiinnostanut sen jälkeen kun onnistuin saamaan taas alaselkäni jumiin, aivan kuten silloin kun Anda ja Enwie olivat yötä. Sama viiltävä kipu, joka ei mennyt ohi yhtä nopsaan vaan kiusaa minua yhä. Sattuu niin perkeleesti kaikki kumartumiset, istumiset ja muut semmoiset.
  Kuitenkin, takaisin asiaan, Simsin pelaaminen pitkästä aikaa herätti innon ja nyt sitten rakentelenkin taas uutta taloa. Täytyy sanoa että varmaan paras talo mitä olen tähän mennessä saanut aikaan. Ottaen myös huomioon etten ole peliin mitään uusia kamoja tms ladannut. Joku voisi hoitaa minulle senkin, koska olen niin kykenemätön ja laiska.

Kuvia ette saa, koska olen kirjastossa ja muutenkin tahdon kuluttaa iltani siihen talon rakentamiseen, joten kirjoitan tämän täällä. Olisin halunnut kirjoittaa elokuun viimeisenä päivänä, mutta koska pelasimme, en pystynyt. Ja eilen pelasin taas joten en pystynyt silloinkaan vaikka olisin halunnut. Ja muutenkin tahdon kuvat sitten kokonaan valmiista rintamerkistä ja korusta, en viitsi räpsiä mitään vaihe kuvia, sillä en ole mikään huippuluokan cossari jonka lukijoita kiinnostaisi nähdä kaikki projektit vaihe vaiheelta.
Myös siitä Wilhelmistä pitäisi saada niitä kuvia, koska mielestäni poikaa ei ole ollenkaan täällä paljoa näkynyt. Lisäksi ressu on paljon huomiotta. Ja todella löysä, uudet kuminauhat pitäisi hommata. Uskaltaisinkohan tilata ne samassa paketissa muutaman vaatteen kanssa... pitää tutkia asiaa onko niillä nauhoilla jotain eroa.
Mutta Lucariskin on kyllä huomiotta, varsinkin kun hän sai omat hiuksensa vihdoin, pojun pitäisi saada huomiota ja päästä kuviin. Kharonkin on kyllä ollut huomiotta...hänestä pitäisi saada kuvia siinä lautturin kaavussa. No voi perhana, kaikille niille pitäisi aikaa järjestää ja Kharon pitäisi purkaa, putsata ja päällystää. Ja sekun on aikas vittumaista puuhaa, sillä herra on aika piru. Ja Wilhelmille ne kuminauhat. Helvetti, pitääpä tosiaan pitää joku nukeille omistettu viikonloppu tai niille omistetut iltapäivät ja illat.