Haaste

1. Lempiväri?
- Verenpunainen ja musta

2. Tykkäätkö yksisarvisista?
- En erityisemmin

3. Ylipäätänsä satuolennoista?
- Riippuu olennosta

4. Ovatko nämä kysymykset tyhmiä?
-Noup

5. Vaiko tosi tyhmiä?
- Eip

6. Rakkain vaate?
- Mun Heartless paita ja Zombie Killer 13 paita  ^^

7. Sana jota sanotte useiten?
- Aivan

8. Lempipuu? (mitä.. ? )
- Tammi

9. Lempikarkki?
- TIKKARIT ♥♥ salmiakki ja Polly vaahtomakeiset

10. Kumpi, kissa vai koira?
- Molemmat ;)

11. Onko tämän kysymyksen kysyjä vajaa ihminen?
- Ei, hän on enemmän kuin järjissään


__________________________________________________
Omat kysymykseni:


1. Mistä tulet surulliseksi?


2. Mikä lohduttaa eniten kun olet surullinen?

3.Mikä on inhottavin asia piirtää?

4.Onko Maryan tärähtänyt lievästi vai vähän enemmän?

5. Lempi kirjasi?

6.Paras asia nukkumisessa?

7. Pystyisitkö vetämään aseen liipasimesta ampuaksesi itsesi jotta pelastaisit ystäväsi,?

8. Oletko koskaan pettynyt johonkin ihmiseen todella pahasti?

9. Mikä asia auttaa sinua nukahtamaan?

10. Hymyile nyt tietokoneelle? (Tee se!)

11. Pidätkö lipun korkealla ja otat lisäää sokeria tarvittaessa?

Ja haastan: Enwien ja ffiinuskahn  >3

Unten mailla

Näin mystistä unta tässä viime yönä.

Eli siis oli tämän syksyn ensimmäinen koulupäivä ja meidän yläasteemme oli jotenkin vaihtunut. Tähän kaupunkiin oli tullut uusi yläaste johonkin joenrantaan, joten kaikki oppilaat siirtyivät siihen.
Joten tulin siis kouluun ja näin kaikki ystäväni ketkä vielä ovat yläasteella. Vahdoimme kuulumisia ja juttelimme. Siinä ulko pihalla oli ns. kaksi tasoa. Korkeampi joka oli yhden koulurakennuksen kattoa ja sitten alempi, ihan maantasalla oleva johon johti ylemmältä portaat ja sit siin välillä oli pari porrastasannetta. Korkealta tasanteelta oli matalalle alueelle pudotus matkaa noin kuusi metriä. Seinämästä törrötti rapattuja kiviä ja alla odotit myös kivikko.
Sitten Anda ehdotti minulle että menisin seisomaan ylätasanteen (olimme siis siellä) reunaa suojaavalle kapealle kaiteelle ja hän tulisi reppuselkääni, sitten vain kaatuisin eteenpäin ihan pokkana ja pudottautuisin naama ja maha edellä kohti kivikkoa, Anda selässäni. Minä suostuin ja Enwiekään ei sanonut mitään, katsoi meitä vain pahasti.

Menin sitten siihen kaiteelle seisomaan, levitin käteni sivuille, niinkuin Anda minua neuvoi. Sitten tuo kiipesi reppu selkääni. Suljin silmäni, kallistuin eteenpäin ja pudottauduin toinen selässäni sitten siitä alas. Ja suoraan kivikkoon. Anda nousi nopeasti seisomaan, eihän tuolle mitään ollut käynyt kun minä olin pehmusteena siinä alla, itse tosi makasin vielä hetken paikoillani. Muu kaveriporukka oli jo tullut hädissään porrastasanteille katsomaan että miten kävi. Vääntäydyin itsekkin vihdoin ylös hieman ähkäisten ja painoin kylkeäni.
Menin sitten Andan kanssa noiden luo ja nauroin että eihän tuo nyt niin paha ollut. Muutkin hymyilivät.

Sitten, Anda tahtoi että otetaan uusiksi ja suostuin taas. Tällä kertaa kaiteella seisominen tuotti vaikeuksia ja Anda ohjeisti että kuvittelisin olevani feenikslintu ja levittäisin käsiäni enemmän. Ja sitten sama toistui, kallistuin eteenpäin Anda repparissa ja tiesin että kohta oltaisiin taas maassa. Pudotus ei kestäisi pitkään. Vasen käteni kolahti yhteen rapattuun kiveen siinä pudotessa, jättäen sitten verivanan jälkeensä.
Kuului kauhea tömäys ja rusaus kun osuimme maahan. Anda nousi taas heti ehjänä seisomaan, mutta minä jäin taas makaamaan. Rintalasta tuntui kahtena kappaleena ja sitä sekä päätä särki armottomasti. Katsoin vain tyhjästi eteeni ja makasin mahallani kivikossa. Sitten kaikki pimeni ja seuraavan kuvan näin ikään kuin ylhäältä päin. Kaikki kaverini olivat ympärilläni koittivat herättää ja minua, mutta en reagoinut mitenkään vaan makasin siinä kivikossa veriroiskeiden ympäröimänä. Verta valui kädestäni ja ilmeisesti myös päästä ja rinnasta.
Toista kertaa en tainnut olla yhtä kestävä.

Sitten heräsin.
                         __________________________________________________
                                An Cafe - Ryusei Rocket

Kharon pitää kukista

 Tyhmä sade. Täällä on satanut varmaan joka päivä. Ja juuri kun minulla oli pieniä visioita Kharonin suhteen, niin ottta kai sataa. En siis päässyt ulos kuvaamaan. Paitsi sitten nyt ja nekään kuvat eivät onnistuneet toivomallani tavalla. Koska minulla oli aikakortilla, kun en tiennyt milloin isäni tulee takaisin kotiin. Hänhän ei siis vieläkän tiedä Kharonista vaikka herra onkin meillä jo tasan kuusi kuukautta majaillut. Ja sitten herra ei suostunut millään tekemään niinkuin halusin. Ehkä hän protestoi, koska kylästyin silmien eteen meneviin etuhiuksiin ja niittasin ne sivummalle pinkillä pinnillä.
No, joka tapauksessa niihin kuviin.

Mansikoita alkaa taas ilmestyä

   

"Rakastaa...ei rakasta...rakastaa..."

________________________________________________

*Istahdus*

Mitenhän siinä sitten kävi? Rakastaa vai ei rakasta? Ehkä Kharon kertoo sen meille joskus....

Kotona taas

Vihdoin kotona!
Lupasin kertoa teille reissun yksityiskohdista, jotne tässä tulee.

Eli Helsingissä, ensimmäisenä päivänä kävin lintsillä ja todella mukavaa seuraa tarjosi Kisu, kiitos sinulle, oli mukava tavata ^^ + kiitos ihanasta piirrustuksesta. Hän kierrätti minut kaikissa hyvissä laitteissa vaikka ei Kirnuun ja Ukkoon uskaltanutkaan :3 Ja Viikinkilaiva on inhottava mahalle, mutta muuten ihana laite. Kisua nauratti kun minä yhtäaikaa huusin, nauroin ja manasin sitä kun puhelin soi juuri silloin. Ja voitin arpajaisista kompassin, rannekukkaron (en tee niillä mtn) sekä pelin joka sisältää varmaan parikymmentä, noin metrin pituista tikkua. Ja nyt te ette ajattele kaksimielisesti. Mut kivaa oli ja hattara oli siellä pinkkiä. Aion myös muutta Sea Lifeen asumaan.
Jalat olivat kyllä päivän jälkeen harvinaisen kuolleet, mutta onneksi hotellihuoneessa oli kylpyamme. Tuli siitä ammeesta mieleen muistoja Lahden reissulta, kiitos matkaseurasta Kääpiö ja Minoru. Ja tosiaan, desustakin pitäisi kirjottaa joku parempi kertomus, olkoonkin siitä sitten jo yli kuukausi aikaa. Mutta nyt eksyn aiheesta.

Seuraavana päivänä kiersin kummitätini kanssa kaikki merkittävimmät nähtävyydet ja maamerkit Helsingissä. Noin kolmen aikaan sanoin heipat kummitädille ja lähdin kiertämään kauppoja Minorun kanssa. Ensin veimme kuitenkin reppuni tämän isän luo. Ja metrossa kävin oikein syvällisen keskustelun nykyajan maailmasta jonkun randomin vanhan miehen kanssa. Ja hän luuli minua 16 vuotiaaksi, on minua kyllä täysi-ikäiseksikin luultu. Tavaroinne viennen jälkeen lähdimme kaupoille. Ensin ostimme leffaliput, sitten ajattelimme mennä fantsuun, mutta helsingin oppaani ei tiennytkään missä se on joten soitin Enwielle ja tuon isosisko informoi meidät perille. Kävimme myös Manga Cafella ja myöhästyimme melkein leffasta. Elokuvan jälkeen ehidmme vielä käydä Cypershopissa ja jossain toisessa samantapaisessa vaateliikkeessä., en muista nimeä.

Torstaina menimme Porvooseen ja oleilimme siellä sunnuntaihin asti. Kävimme uimassa, syömässä sushia (joka muuten on hyvää) ja katsoimme muumeja sekä Pasilaa aina yömyöhään.
Sunnuntaina, ennen kuin lähdin linjalla takaisin sukulaisteni luo, ehdimme käydä pelaamassa tanssipeliä. Siinä hyppiessä tulee ihan oikeasti hiki, ihan eri asia kuin istua tietokonetuolilla ja painella nuolinäppäimiä.
Korjasimme ruumiidemme lämpötilat juodalla herkkuloskaa (eli jäähilejuomaa)
Tässäpä hieman kuvia.

Kuvassa näkyy minun jalkani ja Minoru puoliksi + meidän sekalaisia kamoja

Smaili herkkuloska :)

Sitten takaisin sukulaisten luo palattuani ei tapahtunut mtn ihmeellistä. Piirtelin, luin ja katsoin telkakria. Ei mtn ihmeellistä. Paitsi että ukki kuoli. Ja se kuka tulee sanomaan minulle "otan osaa" tai muuten suruvalitteluja saa turpaansa samantien. Koska minua sen kuolema ei kiinnosta pätkääkään vaikka muun suvun se lamautti täysin.

Kotona odottivat Iines ja se yks kusipää. Vaihdoin sille housut, kauluspaidan ja pitkät hiukset takaisin. Heti näytti herra taas omahyväiseltä. Yukata ja musta, lyhyt tukka selvästi pehmensivät hänen ilmettään. Pitkät hiukset sidoin ponnarille ja saksin hiuman rispaantunutta osaa pois, koska en jaksa enää tapella niiden kanssa. 

Minulla on myös suunnitteilla eräs cossi tuonne Traconiin. Minoru innosti/ sia ylipuhuttua siihen. Hahmo on Yukio Okumura

Ja sitten vielä kavereille ilmoitus asia: Jos joku näistä kuvan avaimenperistä miellyttää niin kertokaa minkä tahdotte ja tulkaa hakemaan. Saatte sen ilmaiseksi. Kerron syyn tähän jakeluun tavaran hakemisen yhteydessä.

Noniin

Olen siis lomalla. Tai matkoilla. Tai jossain. No sukulaisten luona ainakin, täällä länsi-suomessa. Tulin tänne 7.7 ja sitten 10.7 lähdin kummitätini kanssa Helsinkiin. Kaksi päivää siellä ja sitten Porvooseen. Kävin myös Loviisassa. Kerron tarkemmin mitä tein noissa paikoissa, on minulla kuviakin mutta olen kirjaston koneella eikä minulla ole edes kameran usb johtoa mukana. Tulin sunnuntaina takaisin tänne ja perjantaina lähden vissiinkin takaisin kotia kohti. Sitten ehk'ä kattavampi merkintä.
Ja anteeksi taas muutenkin etten ole kirjoitellut. En A) Tiedä mistä kirjoittelisin ja B) En oiekin osa kertoa pelkkiä tuntemuksiani kellekkään, saati blogiin sitten. Pidän ne mieluummin itselläni.

Mut joo, niitä ideoita ottasin mielelläni vastaan.

Se tunne...

...kun tajuat hävittäneesi korun, jonka olet saanut todella tärkeältä henkilöltä synttäri lahjaksi.
Hävisi sillo uintireissulla, että jee. Lähdin heti etsimään sitä, vaikka sinne rannalle onkin suhteellisesti matkaa.
Ja tiedättekö mitä? En löytänyt sitä korua! Ja koska koin olevani huono ihminen, hyppäsin vaattet päällä laiturin päästä veteen ja aloin vajota pohjaan.Valitettavasti rannalla olleet uimarit onkivat minut pintaan ennen tajunnan menoa.Vedin kuitenkin vettä henkeeni ja sain keuhkovaurion.
                                                                  THE END





........No ei vaiskaan (ja tiedän ettei tuollaisella saisi pelleillä) Mutta hävitin kyllä oikeasti sen korun, ja lähdin heti etsimään sitä pienessä paniikissa. Se koru ei nimittäin saa hävitä missään nimessä.
Ja tiedättekö mitä? Minä löysin sen! Ja koska olin niin iloinen, hyppäsin vaattet päällä laiturin päästä veteen ja uin itse onnellisena rantaan. Vedin kyllä hieman vettä henkeeni, mutta yskin sen nopeasti pois.
                                                               THE END 83

Uimaan!

Joo, kerron kuitenkin ensin eilisestä. Olin Andan ja Emminkäisen kanssa leikkikentällä. Ei minusta tainnut vierailevalle tähdelle ainakaan pahoja traumoja jäädä...toivottavasti. Ja sieltä tullessani olin täynnä mustelmia ja joka paikkaa särki. Ei, he eivät pahoinpidelleet minua. Satuin vain itse kiipeilemään vähän joka paikkaan ja heittämään tarkoituksella pari takaperin kuperkeikkaa alamäessä 8D Mutta täytyy sanoa että hauskaa oli, harmittaa vain että kamera jäi kotiin *mutinaa*

Mutta nyt tähän päivään.
Kävin veljen tytön kanssa uimassa. Ja heitin talviturkkini siinä samalla, näin vasta heinäkuussa.
Ja kokeilin myös kameraani jolla voi kuvata veden alla. Kuvat onnistu hyvin. Veden alla vaan ei ole kauheesti kuvattavaa.
Pari koe kuvaa näin alkuun. Eikä menny kamera rikki :3

Tässä sitten pari kuvaa Iitasta. Tossa toisessa se ottaa minusta kuvaa samaan aikaan kuin minä hänestä, ku hällä itelläänki oli vedenkestävä kamera mukana.

Tässä uiskenteli sitten joku korkki, josta piti näppästä kuva. Tulee mieleen kokispullo sisältä, saman väristä

Sitten kupliaa! 83

Pyyhkeiden alla lämmitellessä leppäkerttu eksyi jalalle.